Naughty horses!

Viime aikoina työpäivät ei saaneet oppikirjojen mukaista alkua aamuisin. Luonnollisestikaan työpäivän alkaessa aurinko ei ole vielä noussut ja farmilla ympärillä näkyy pelkkää mustaa kun valonlähteinä ei ole kuin tallista tuleva valon kajo. No eräänä päivänä sitten yksi hevonen päätti ottaa ja lähteä omille teilleen erään toisen työntekijän sitä taluttaessa ja hevonen rysäytti päin laitumensa aitaa. Muut hommat vähän viivästyi kun kännykän valossa koitettiin etsiä karannutta tummaa hevosta mustasta maastosta. No löytyihän se lopulta auton valojen avulla ja onni onnettomuudessa; hevonen oli yhtenä kappaleena ehjänä ja ainoa mikä kärsi tapahtuneesta oli aita ja ehkä hieman myös kyseisen työntekijän ego.
       Ja koska edellä mainittu tapahtuma ei ollut vielä tarpeeksi niin eräänä aamuna työpäivän ensimmäistä hevosta ratsastaessa pimesässä, auringon vielä ollessa omilla teillään, menin ja putosin selästä. Hevoseni säikähti myötätunnon vuoksi toisen hevosen säikähtäessä ja ilmeisesti en aamu-unisena ihmisenä ollut vielä tarpeeksi skarppina ja muksahdin maahan. Onneksi pehemälle hiekalle putoaminen ei sattunut ja hevonenkin pysyi aloillaan, joten ei muuta kuin takaisin satulaan!

Tässä tulos kun yli 500kg elävää lihaa päättää juosta täysiä säkkipimeässä aitaa päin... Hyvänä muistutuksena myös autoilijoille; jos tulee hevosia vastaan, oli niillä sitten ratsastaja selässä tai kärryt perässä niin hidastakaa! Ainakin omalla kohdallani väläytän leveämmän hymyn niille, jotka huomioivat hevosen liikenteessä kun puolestaan niille, jotka kaasuttavat välinpitämättömänä ohi! Hevosen reagoidessa arvaamattomasti voi lopputulos olla sama kuin ylläolevassa kuvassa, tosin aidan sijaan maalitauluna auton konepelti.

        Lauantaina sykettäni nostatti sträppäyskeikka Ascotin kisoissa, eli suomeksi sanottuna hoidin hevosen kisapaikalle, esittelyt ennen starttia ja startin jälkeiset toimenpiteet. No hommasta suoriuduttuani en voinut taas kuin ihmetellä miksi tuotakin piti muka niin kovasti jännittää sillä kaikki meni hyvin ja hevonen käyttäytyi esimerkillisesti (ja oli viides kisassaan).

         Lauantai-iltana oli Jenitan "viimeinen illallinen" eli käytiin lähinnä työporukasta ja muutamasta suomalaisesta koostuvalla ryhmällä ensin syömässä ja siitä kukin jatkoi omille tahoilleen. Kotiuduttiin melko aikaisin ja koska sunnuntaina ei ollut töitä niin sain ruhtinaalliset 12 tunnin yöunet!
         Tämä viikko käynnistyi töiden osalta hyvin, hevoset olivat kaikki oikein mukavia maanantaina ja päivä jatkui mitä mahtavimmalla tavalla sillä Jenitan ja Pihlan kanssa kahvittelun jälkeen menin Pauliinan ja muutaman muun kanssa veneilemään! Vene ei ollut mikään aivan pieni paatti vaan ihan kivan kokoinen moottorivene. Ajettiin Perthin halki kulkevaa jokea pitkin pitkän matkaa mä ja Pauliina kannella istuen, aaltojen mukana holtittomasti pomppien ja nauraa räkättäen. Jossain vaiheessa mä siirryin ruorin taakse ja toimin kapteenina. Ajoin venettä melko pitkän matkaa ja lopuksi koitti huikein vaihe kun joki loppui ja eteen avautui Intian valtameri ja upean oranssi auringon lasku! Ajoin vielä hetken aikaa merelle päästyämme, mutta aallot rupesivat pelottamaan sen verran että oli parempi antaa osaavampien hoitaa homma.
          Pysähdyttiin jossain vaiheessa ja oli aika kalastaa. Saaliiksi tuli muutamia kalmareita, inhottavan näköisiä mustekalan ja meduusan risteytykseltä näyttäviä mereneläviä, jotka myöhemmin paistettiin jonkin sortin retkikeittimellä veneessä. Olin kotona melko myöhään sillä paluumatkalla veneestä loppui bensa. Ajoitus oli onneksi täydellinen sillä saatiin vene köytettyä kohdalle osuneeseen sillan tukipilariin, josta lähti lankut rannalle, joita pitkin onnistuikin käynti lähistöllä olevalla huoltoasemalla.

        Tänään, keskiviikkona, hevoset olivat vähän tuhmia... Farmilla radan vieressä olevaan lantalaan tehdään parhaillaan betoninvaluutöitä, mikä sai hevoset pelkäämään kyseisen kohdan lähestymistä, joten osa hevosista heittäytyi täysin saaliseläimensä rooliin. Jotkut saattoivat pysähtyä kesken laukkaamisen täysin niille sijoilleen, jotkut koittivat tehdä täyskäännöksen, jotkut koittivat ampaista pakoon heti kohdan ohitettuaan, mutta jotkut tyytyivät onneksi vain kääntelemään korviaan. No, olipahan vähä haastetta tälle aamulle ja oli kiva huomata kuinka Jessikan neuvot on jääneet mieleen "kantapäät alas, kädet paikoillaan, jne." sillä muuten olisin saattanut parissa tilanteessa lentää satulasta kuin leppäkeihäs.
        Tänään iltatallia tehdessä sain taas huomata eläinten arvaamattomuuden. Eräälle hevoselle loimea laittaessani se säikähti jotain ja pukitti mut aidan ja itsensä väliin. Onneksi olin niin lähellä hevosta ettei se saanut voimaa potkuihinsa, joten mitään ei käynyt vaikka osumaa otinkin. Pitää kyllä olla kaikki aistit avoinna kun näiden runsaasti ruokittujen kisakuntoisten täysveristen kanssa touhuaa, niillä kun on noita päähänpistoja...

       

Vesiputous, villikenguruita ja vähän muuta

Paljon on mahtunut sisältöä viime päiviin, oikeastaan viikkoihin ja on ollut päiviä jolloin olen käynyt kotona lähinnä  suihkussa ja nukkumassa. Takana on muun muassa reissu Ikeaan ostamaan Turkinpipppureita, työntäyteisiä työpäiviä, kampaajalla käynti, vesipoolo peli VIP-katsomosta, paljon kilometrejä autolla, käynti elokuvissa, vohveliaamiainen työkavereiden kanssa ja laatuaikaa kavereiden seurassa. Viimeisin huomion arvoinen reissu oli viime sunnuntaina Pihlan kanssa tehty pieni roadtrip 40min automatkan päässä olevale Serpentine Falls-nimiselle paikalle. Paikanpäällä vastassa oli jyrkät kallioiset rinteet ja niiden lomassa kalliota pitkin lasketteli luonnon muodostama vesiputous. Vaikka viime aikoina ei sateita ole näkynytkään niin vesi kuitenkin virtasi ja näkymät olivat hienot. Näin myös ensimmäistä kertaa villikenguruita, vaikka melko kesyiltä ne vaikuttivatkin, kiitos turistien tarjoamien eväiden. Aikamme ihmeteltyämme ja ihasteltuamme jatkoimme matkaa vielä kauemmas autolla, sillä Pihla osasi reitin eräälle syrjässä olevalle pienelle kauniille lammelle. Vesi oli vihreää, hiekka valkoista ja maisemat kauniit, mutta rannalla oli iso kyltti, jossa oli varoitus vedessä elävistä ameeboista!

Matkan varrella näkyi useaan otteeseen lehmiä enkä voinut vastustaa kisuausta ottaa niistä kuvia!

Lentoon lähdössä!

 Töissä viimepäivät ovat olleet melko helppoja sillä työskenneltävien hevosten määrä ratsastajien määrään nähden on ollut niin pieni, mutta pomo sanoi että siihen on tulossa muutos! Kisoista on kuitenkin tullut tulosta, viime viikolta pari voittoa ja tänään yksi kakkossija. Pikkuhiljaa vähän herännyt kiinostus kisojen tulosten seuraamiseen kun siellä juoksee myös omia ratsastettaviani.
       Osa hevosista on ollut vähä kaheleita ja niillä on meinannut vähän viirata päässä. Itselläni tasapaino ja tekniikka ainakin kehittyy huimasti kun saa allensa kuumuvia, joka ilmansuuntaan loikkivia, pelleileviä, lapsellisia ja elämäniloisia laukkahevosia. Vaikka ne saattaa välillä olla vähän tuhmia niin silti rakkautta ja rapsutuksia satelee niille paljon kiireiden antaessa periksi.

♥

Lopuksi vielä huonolaatuinen kuva upeasta maisemasta; kaupungin valot illalla joen takaa kuvattuna

Aussi-arki jatkuu

Kiirettä pitää ja väsyä pukkaa, siitä on johtunut hiljaisuus blogin puolella, mutta kaikki on kuitenkin paremmin kuin hyvin. Työnteko ei tunnu työltä ollenkaan, pelkältä hauskalta ajanvietteeltä josta maksetaan palkkaa! Olen myös saanut mieltä lämmittävää positiivista palautetta töistä osaltani. Hevosia tulee ratsastettua 6-11 kappaletta aamussa ja tottakai sieltä on pari lemppariakin löytynyt joukosta. Edelleen ainoa huono puoli nykyisessä työssäni on pitkä työmatka; aamulla ruuhkattomilla teillä matkaan menee noin 25 minuuttia, mutta eräänäkin iltapäivänä iltatallista palatessani sain istua autossa 55 minuuttia ruuhkaisessa liikenteessä.
       Työpäivät farmilla on pidempiä kuin Ascotissa tekemäni, joten olen puoleenpivään mennessä takaisin kotona. Iltatalli osuu omalle kohdalleni pari kertaa viikossa ja muina päivinä olenkin viettänyt aikaa lähinnä kavereiden seurassa.
        Pääsiäinen alkaa olla ohi, mikä ei omaa elämääni paljoakaan järisyttänyt. Töissä olin normaalisti ja vähän normaalia enemmänkin, nimittäin yleensä sunnuntait ovat viikon ainoita vapaapäiviäni, mutta eilen lupauduin töihin kun ei mulla muutakaan tekemistä ollut. Sunnuntaina käytiin myös Jessikan, Paukun ja heppojen kanssa rannalla, tosin itse olin ilman hevosta vaan sivusta seuraajana. Lauantaina käytiin illalla syömässä Pihlan, Jenitan ja Eevan kanssa, myöhemmin törmättiin myös Paukkuun ja Jennaan sekä muihin Ascotissa töissä oleviin ja ilta jatkui heidän kanssaan.

Koitan taas kerran luvata itselleni ryhdistäytyä kirjoittelemaan useammin, mutta aika vaan vierähtää aina aivan huomaamatta. Tässä viime päiviltä muutamia kuvia:

Iltaruoat jakoon!

Kiipesin näköalapaikalle katsomaan Itchyn juoksutusta

Ihmissyöjä-Itchy!!

"Vääränpuoleinen" liikenne sujuu jo hyvin ja tuntuu täysin luonnoliselta ajaa tien vasemmalla puolella