Elämäni ensimmäinen kenguru

Heti aluksi mun on pakko varoittaa että luvassa on paljon kuvia. Paljon paljon kuvia sulosista kuvauskohteista. Joten jos et halua nähdä lukuisia kuvia mm. kenguruista, koalista ja erilaisita linnuista niin lopeta lukeminen tähän.

Tänään (torstaina) oli tosi lämmin päivä, auinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteet nousi yli kolmenkymmenen. Mulla oli iltapäivä vapaata töistä, joten olin ensin ajatellut lähteä käymään rannalla, mutta lopulta päädyttiinkin Caversham wildlife parkiin eli villieläinpuistoon.

      Siellä kului pari tuntia kierrellen ja erilaisia australialaisia eläimiä bongaillen. Lintuja oli valtavasti, papukaijoista pöllöihin. Itselläni suurimmat odotukset olivat kenguruiden, koalien ja vompattien suhteen ja odotukset täyttyi täysin! Kenguruille oli aidattu iso alue, jonne yleisöllä oli vapaa pääsy. Kengurut olivat todella kesyjä ja niiden luo pystyi menemään niiden pelkäämättä. Väkisinkin hymyilytti niiden touhuja seuraillessa vaikkei ne suurin osa kovin aktiivisia olleetkaan. Ne makoilivat kaivamissaan kuopissa kyljellään, selällään, päällekkän, solmussa, ristissä, vieretysten, kasassa... 

       Koalat olivat mahdottoman sulosia ja pääsin semmoista silittämäänkin. Ne roikkuivat mitä kummallisimmissa asennoissa puiden oksilla, suurin osa nukkui ja osa mutusteli puiden lehtiä niin antaumuksella että osa putosi suusta pois. Taidankin tuoda koalan mukanani Suomeen...

Ja nyt niitä kuvia:

KAMELI!!

Ensimmäiseksi parit kuvat ratsastuksesta, josta viimeksi kerroin:

      Itsenäisyyspäivä ja mun 19-vuotissyntymäpäivä, olo ei ollut kovin isänmaallinen eikä ikääntyminenkään tuntunut miltään. Mulla olisi ollut aamulla hyvä tilaisuus nukkua pidempään, mutta se sai jäädä vaan haaveeksi sillä kuuden jälkeen heräsin puhelimen soimiseen. Unisena en edes muistanut syntymäpäivieni olemassa oloa, mutta kyllä ne muistui mieleen kun puhelimesta kuuluu ensimmäisinä sanoina"Hyvää syntymäpäivää!!!". Puhelulla oli toki muukin tarkotus, kävin nimittäin tapaamassa yhtä valmentajaa, joka tarvitsi työntekijää. Suomessa työnhausta ja työpaikan saannista tehdään niin kauhean monimutkaista, täällä riitti kun törmäsin kadulla aamulla ennen seitsemää työnantajaan, esiteltiin itsemme ja parin lausetta vaihdettua "työhaastattelu" päättyi sanoihin "Okei eli nähdään maanantaina aamulla neljältä!" ja siinäpä se, työpaikka hommattu.
      Päivä sai siis hyvän aloituksen ja jatkui seuraavaksi radan varteen, jossa katsoin hetken hevosten treenejä. Välillä kävin kotona ja siitä sitten vähän matkan päähän ratsutallille seuraamaan sivusta Jessikan, Hannan ja Ossi-hevosen ostajaehdokkaan ratsastusta. Opin taas kantapään kautta että ei riitä että on lätrännyt 50-suojakertoimisella aurinko rasvalla koko kropan lukuunottamatta jalkaa nilkasta alaspäin. Tunnin auringossa oleminen riitti "polttamaan" mulle kengän kuvan jalkoihin, ei iho onneksi pahasti palanut, mutta punotti kyllä aikalailla. Muistanpahan jatkossa olla vielä tarkempi, täällä kun ei paljon kannata aliarvioida auringon tehoa.
      Iltapäivällä menin mulle ennestään täysin vieraalle tallille tekemään iltatallin Mikon kanssa, sillä muut tallin työntekijät olivat kisoissa. Illalla sitten käytettiin mun synttäreitä tekosyynä vähän juhlistaa suomalaisvoittoisella porukalla. Yhtenä päivänä naurettiinkin tallilla ollessa: "Tässä me ollaan Australiassa, 6 suomalaista rivissä ja ihmetellään missä seitsemäs on" :D

     Eilen, sunnuntaina, muutaman tunnin yöunien jälkeen herätyskellon ääni kuudelta aamulla ei saanut mua hyppimään riemusta, kuitenkin myöhemmin samana aamuna olinkin jo sitä mieltä että todellakin kannatti herätä ja aamun tapahtumat olivat aikaisin heräämisen arvoisia. Tehtiin jotain, mitä ei Suomessa voisi tehdä (ainakaan toteuttaa samallalailla). Jotain, mikä varmasti pysyy muistoissa aina ja jotain, mihin oon koska tahansa valmis uudestaan.
     Pakattiin siis hevoset traileriin ja ajettiin n.40min verran. Vastaan tuli iso teollisuusalue. Ruma, harmaa, maiseman pilaava teollisuusalue. Sen takana kuitenkin aukesi pitkä rantaviiva, vaaleaa hiekkaa sekä lähes tyyni ja kirkkaan sininen Intian valtameri. Mentiin siis rannalle hevosten kanssa, paikalla oli parhaimmillaan noin parikymmentä muutakin hevosta. Hannan hevosen-talloma-varvas on aiheuttanut paljon muutoksia hommiin tässä reilun viikon aikana mm. mun edellisen tallin työt oli tästä seurausta kun Hanna ei itse voinut menä töihin. Eilen varvas aiheutti sen, että koska sitä ei saa kastella niin mä olin se joka pääsi hevosen selkään.
       Sain alleni Ossi-hevosen, komean ja nuoren herrasmiehen, joka lopetti laukkauransa vasta pari viikkoa sitten. En edes yritä laittaa sanoiksi millaista oli, mitä tehtiin tai miten meni, sillä en varmasti osaisi antaa tarpeeksi arvoa tälle kokemukselle. Tulkaa ja menkää itse hevosilla kymmenen muun kanssa Intian valtamereen aamulla meren ollessa lähes tyyni sekä aamuauringon paistaessa lämpimästi ja koittakaa sitten saada kirjoitetuksi kokemuksestanne jotain. Ei, antaa mielummin alla olevien kuvien puhua puolestaan.
     
Ps. Kun lähdettiin ajamaan rannalta takaisin tallille niin risteyksessä ohi meni auto, jonka perässä oli avonainen traileri (muistutti lähinnä jotain pientä kuorma-auton peräkärryä). En kiinnittänyt siihen mitään huomiota aluksi, kunnes Jessika huutaa vieressä: "KAMELI!". Tosiaan, trailerin kyydissä oli kameleita ainakin kaksin kappalein. Siinä toinen asia eiliselle, mitä ei Suomessa tulisi nähtyä tai koettua.

Tänään, maanantaina, alkoi työt uudella tallilla. Pääsin myös radalle hoitamaan hevosia tallitöiden lisäksi. Kyseisellä tallilla on vaan 7 hevosta, pian määrä nousee yhdeksään. Työt oli melko nopeasti tehtynä ja ensimmäisestä aamu- ja iltatallista jäi hyvä maku ja positiivisin mielin lähden jatkamaan tuolla työskentelyä.
      Aamulla töiden jälkeen lähdettiin taas ratsutallille ja kun sieltä tultiin takaisin niin taas löysin itseni tekemästä jotain mitä en olisi osannut odottaa. Nousin 3-vuotiaan hevosen selkään, Jessika 2-vuotiaan ja käytiin niiden kanssa lenkillä ravaten ja laukaten.
      Nyt voisin harkita pikkuhiljaa nukkumaan menoa, viime yön unet jäi aika vähäisksi koska halusin katsoa Seinäjoen ravit totoTV:stä, Leevi oli siellä seitsemäs. :/

Back in the saddle

Eilen oli mun viimenen sijaistyöpäivä tallilla, jossa kerkesin tuuraamaan Hannaa viikon verran. Päivällä aamu- ja iltatallin välissä tapahtui jotain, mitä en osannut odottaa ollenkaan, nimittäin löysin itseni hevosen selästä. Rupesin laskemaan mielessäni että siitä on varmaan pari vuotta kun oon ratsun selässä viimeksi ollut vaikka onhan noiden ravihevosten selässä tullut roikkuttua. Tarinat, joita olin kyseisestä hevosesta kuullut, eivät olleet milläänlailla lupaavia tai houkuttelevia; pukittelua, pystyyn nousemisia, tinttailuja jne.
     Laitettiin hevoset trailerin kyytiin ja vaihdettiin maisemaa vähän matkan päähän. Siellä sitten kamat niskaan hevosille ja ratsastajille ja sitten mä jo keikuinkin satulassa. Ratsastus meni hyvin vaikka kyllä huomasi että omalta osaltani taidot aivan hukassa, mutta pääasiahan on se että hevonen toimi hyvin. Tää ratsastus oli oikeastaan pientä pohjustusta sunnuntaille, mutta siitä en paljasta vielä sen enempää...  ;) Kuvia ratsastuksesta mulla ei vielä tähän kirjoitukseen valitettavasti ole itselläni, mutta ehkä niitä nähdään jossain myöhemmässä vaiheessa.

Tänään vietinkin ensimmäistä vapaapäiväänäi täällä Australiassa ollessani. Puolenpäivän aikoihin lähdin polkemaan kaupungille ja siellä tuli pyörittyä pari tuntia. Matka kaupungille ja takasin sujui jo paljon reippaammin kun edellisellä kerralla kun osasin hahmottaa reitin paljon paremmin, joten aikaa matkan tekoon kului huomattavasti vähemmän. Vähän meinaa olla ongelmia hahmottaessa liikenteen kulkua, lähinnä risteyksissä on välillä vaikeaa koittaa nopeasti tajuta mitä kaistaa mikäkin auto kulkee ja mihin suuntaan, joten tarkkana pitää olla. Liikennevaloihin uhrautuu aina paljon aikaa sillä ne ei ole kovin suotuisat kevyelle liikenteelle. Mutta uskollisesti mun käytettynä ostettu, kuudenkymmenen dollarin 6-vaihteinen (joista 5 toimii) pyörä kuljettaa perille!

Suklaata ja siksakkia

Työpäivät toistaa itseään päivästä toiseen, joten niistä tuskin tarvii kertoa sen enempää koska muuten nää mun tekstitkin rupee toistamaan itseään. Aamutalli päivittäin 04:00-n.06:30 ja iltatalli 15:00-n.17:00. Hevosten käsittelyyn radalla tarvitsee erillisen lisenssin, jota mulla ei vielä ole, siispä oon tehnyt töitä vaan tallilla, mikä ei oo mua haitannut ollenkaan.
      Eilen kävin päivällä hankkimassa Kela-korttia vastaavan MediCare-kortin ja käytiin myös ajelulla Hannan ja Samun kanssa. Kuljettiin lähistöllä olevien valtavien viinitilojen ohi suklaatehtaalle, jonka yhteydessä oli tehtaanmyymälä. Isot valikoimat toinen toistaan hienomman ja ennen kaikkea herkullisemman näköisiä tuotteita, pakkohan sieltä oli jotain  ostaakin...:)
      Illalla mentiin taas kuluttamaan bensaa, tällä kertaa kohteena Zik Zak-niminen paikka. En tiedä mikä se on viralliselta luonnontieteelliseltä nimitykseltään, mutta mun silmissä se oli ilmeisesti joku vuorta pienempi rinne. Sen sijainti oli aikalailla täydellinen sillä muutamia kilometrejä nimensä mukaisesti siksakkia kulkevaa tietä ajettua aukesi näkymät koko kaupunkiin. Koska oli ilta niin kaupungin valot näkyivät hienona valomerenä. Kamera ja jalusta olis pitänyt ehdottomasti olla mukana, kännykällä otetut kuvat ei oikein imartele näkymiä.

      Tänään aamulla sain melkein palella, mutta päivällä aurinko paistoi ja lämpötila nousi mukavasti. Aamutallin jälkeen nukuin pois univelkoja ja iltatallin jälkeen hengailtiin vaan, ei siis mitään spesiaalia tässä päivässä.
     

Jos on jotain kysymyksiä tai toiveita (tai ihan mitä vaan) kirjotusten suhteen niin niitä otan enemmän kuin mielelläni vastaan. Tossa alapuolella on kommentointikenttä, jonka kautta viestin lähettäminen onnistuu  ja viestin voi myös jättää anonyyminä jos omalla nimellä kirjottamien on liian iso kynnys tai et halua tulla tunnistetuksi   ;)