Kuka ja mitä?

Mitä todennäköisimmin suurin osa lukijoista ei esittelyäni kaipaa, mutta siltä varalta että joku haluaa tietää kuka näiden tekstien, tapahtumien ja koko blogin takana on niin tässäpä vähän infoa itsestäni ja koko jutusta.

Olen siis Sonja, 19-vuotias vaasalainen elämään opetteleva nuori nainen, joka tuskin koskaan voi sanoa aikuistuneensa. Itsepäinen, yllytyshullu, kyseenalaisen huumorintajun omaava, omantiensä kulkija ja sosiaalinen erakko vailla tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia. Innostun erikoisista asioista, ihastelen pienempiäkin ihmeitä, ärsyynnyn turhasta, suutun harvoin. Unelmoin paljon, asetan tavoitteita ja tähtään korkealle silti nauttien tavallisen elämän tavallisista arkisista asioista ja pidättäytyen kiinni realiteeteissa.      



Australiaan päädyin viettämään välivuotta monen vuoden unelmoinnin jälkeen, joten nyt kun elämäntilanne antoi periksi niin pakkohan tänne oli lähteä. Vaikka usein saan mitä hullummalta kuulostavia päähänpistoja niin kun ala-asteikäisenä ensimmäisen kerran päätin joskus tulevaisuudessani matkustaa Ausseihin, se ei ollutkaan mikään ohimenevä ajatus. Muistan kuinka jo silloin laskin lentomatkojen hintoja, laskin mahdollisia säästöjä ja luin viisumeista. Kun kerroin viime syksynä muutaman viikon varoitusajalla kavereilleni lähteväni vihdoin ihan oikeasti Australiaan niin sain monesta suusta kuulla vastaavia kommentteja: "Sä oot haaveillu siitä jo vaikka kuinka monta vuotta!", "Muistan kuinka jo ala-asteelta lähtien oot puhunu Australiasta!" Eli ei tosiaan ollut mikään hetken päähänpisto lennättää itseni tänne pallon toiselle puolelle.

Tällä hetkellä olen asettunut hyvin tänne arkeen ja työelämään ja nautin olostani. Kaupunkina on siis Länsi-Australian pääkaupunki Perth. Hevostaustastani johtuen päädyin työskentelemään laukkahevosten pariin Ascotin laukkaradan tuntumaan pienelle yhdeksän hevosen tallille. Suomessa kokemusta hevosista on kertynyt reilun kymmenen vuoden ajalta, aluksi ratsutouhuista, mutta ne touhut väistyi tieltä kun raviurheilu vei sydämen. Oman hevosen omistaminen yli kolmen vuoden ajan ja liisinkihevosen ylläpitäminen vuoden ajan olivat opettavaisia aikoja. Raviratoja on tullut kierreltyä ympäri Suomea hyvällä menestyksellä ja erilaisia hevosia tullut treenailtua, mutta viimeisen vuoden ajan vietin ehdottomasti parhaimmaksi kokemassani paikassa hevosarkeen osallisena. Kiitos heille siitä vieraanvaraisuudesta ja pelkästä olemassa olostaan (tietävät kyllä itsekin ketä tarkoitan). Tänne blogiin kirjoitan arjesta ja ajatuksista Australiasta.

Tyyneä, Leeviä, Mayaa, Nanaa, Ollia...

Santtua ja Tyyneä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti