Farm life

Nyt kun työni siirtyivät farmille niin tuntuu luonnoliselta vähän selventää työnkuvaani siellä ja vähän kertoa minkälaiseen paikkaan olen oikein päässyt.

Kuten jo taisin joskus aiemmin mainita niin paikka sijaitsee noin 30km:n päässä ja kuuluu eräälle isolle valmentajalle, jolla hevosia myös Ascotissa. Farmilla hevosmäärä vaihtelee hieman, mutta yleensä se on 40:n tienoilla. Hevosista suurin osa on jo vanhempia ja kokeneempia 4-8-vuotiaita laukkureita, pari nuorempaakin löytyy joukosta.
       Työntekijöistä sen verran, että lisäkseni farmilta löytyy 4 muuta ratsastajaa, joista yksi tosin tulee vasta myöhemmin aamulla paikan päälle. Lisäksi joukkoon kuuluu pari muuta miestä, joista toinen ajaa muun muassa hevosrekkaa aamuisin. Paikan pomo tekee myös tasavertaisesti töitä hevosten kanssa.
        Farmille kuuluu yksi tallirakennus, jossa asuu ymmpärivuorokautisesti kuusi hevosta jaardeissa, eli ns. isoissa ulkokarsinoissa. Samasta rakennuksesta löytyy vielä kuusi jaardia lisää, mutta niissä ei asu yksikään hevonen. Edellä mainitun "päätallin" lisäksi löytyy pienempi rakennus, jossa on muun muassa varustehuone, hevosten pesupaikat, kaksi satulointipaikkaa ja neljä jaardia (joissa hevoset voivat odottaa vuoroaan pesulle, satuloitavaksi tai muuhun vastaavaan jos on ruuhkaa).
        Kuutta päätallissa asuvaa hevosta lukuunottamatta muut hevoset asuu laitumella (yksi hevonen per laidun), joista löytyy juoma-automaatit ja katokset. Farmin hienoihin puitteisiin kuuluu myös valtava kävelytyskone ja hevosten uima-allas, mutta kumpikaan niistä ei ole käytössä tällä hetkellä. Rata, jolla hevoset työskentelee, kiertää laitumien ympäri ja on ihan vähän vajaan kilometrin mittainen. Lisäksi alueelta löytyy myös toki rehuvarastoa ynnä muuta.

AAMUTALLI
Aamut alkaa kello 04.30 ja ensitöiksemme lastataan hevosia Ascotiin menevään rekkaan. Joka aamu yksi rekallinen eli noin 9 hevosta käy treenamassa Ascotissa. Hevosten ruokinta hoituu kätevästi lava-autolla ruoat laitumille kuskaten, olisi hullua lähteä kävellen kuskaamaan ruoka-astioita kun välimatkat laitumilla on lähes 40:n hevosen keskuudessa melko aikaavieviä. Tosin ennen ruokien jakoa täytyy käydä hakemassa ruoka- ja heinäastiat laitumilta, pestä ne ja täyttää joko heinällä tai rehulla ja lastata auton kyytiin. Myös päätallin jaardit siivotaan ja vesiautomaatit puhdistetaan.
      Jaetaan työt tasasiesti työntekijöiden kesken, joten edellä mainittuihin hommiin ei kulu kovin paljoa aikaa ja seuraavaksi alkaakin päivän kivoin ja hektisin osuus eli ratsastaminen. En ole yhtenäkään päivänä pysynyt laskuissa montako hevosta ratsastan päivittäin, sillä tahti on aika tiukka, mutta määrä vaihtelee 6-11 hevosen välillä. Kun palaan ratsastamasta yhdeltä niin seuraava on useimmiten jo valmiina satuloituna, joten ei tarvitse kuin hypätä selkään ja lähteä matkaan eli homma on aikalailla liukuhihnatyöskentelyä. Yleensä yhden hevosen työskentelyyn kuuluu kaksi kierrosta ravaten ja kaksilaukaten eli vain noin 4km per hevonen. Suurin osa hevosista työskennellään yksin, mutta radalla saattaa olla samaan aikaan pari muuta hevosta myös.
        Kun kaikki hevoset on ratsastettu ja saatu takaisin laitumille niin raivataan satulat sun muut paikoilleen. Rekka saapuu Ascotista jossain vaiheessa aauma, joten sen hevoskuorman purkamiseen kuluu aina pieni hetki. Laitumet siivotaan päivittäin, mikä ei ole lainkaan niin iso homma miltä se saattaa kuulostaa. Päätallin jaardit siivotaan vielä kertaalleen, käytävät lakaistaan ja pestään, piha haravoidaan, rekka pestään sisältä ja paikat jätetään siistiin kuntoon. Meillä kaikilla yhteistyö sujuu mukavasti ja saadaan hommat jaettua hyvin keskenämme.
       Siinäpä nuo pääasiat aamuilta, vielä en aivan kaikkia rutiineja tiedä, mutta se korjaantuu ajan kanssa.
         Oikeastaan aikki ratsastamani hevoset ovat olleet tähän mennessä oikein mukavia ja hyvin on mennyt. Ei ne kaikki toki kulje kuin automaatit ja joidenkin kanssa täytyy tehdä enemmän töitä saadakseen ne liikkumaan hyvin. Vaikka jotkut saattaa olla melko vahvojakin kädelle niin enemmän kyse on tekniikkalajista kuin voimalajista.


Kymmenen pistettä niille, jotka jaksoivat koko kirjoituksen lukea. Toivottavasti siitä sai vähän käsitystä nykyisestä työstäni. Alku on vaikuttanut oikein lupaavalta ja viihdyn erittäin hyvin, ainoa miinus on pitkä työmatka.
   

Hiekkapohjainen rata kiertää laitumia

Suurimmalla osalla laitumista kasvaa nurmikkoa ja laitumet kastellaankin sadettimilla päivittäin

Viikkokatsausta

Mistähän sitä taas alottaisi kirjoittamaan kun alottamisen vaikeus on aina ensimmäinen kompastuskivi kun pitäisi jotain luovaa saada aikaseksi. Tässä on viikon sisällä tapahtunut paljon kaikenlaista, joten kuvat saa olla suuressa roolissa sillä tekstistä muodostuisi vähintäänkin romaani jos kaiken laittaisin sanoiksi.


      Torstaina oli viimeinen työpäiväni Ascotissa eikä se sinänsä poikennut millään tavoin mistään muista päivistä. Olin innoissani päästessäni uuteen työpaikkaan, mutta kuitenkin vähän harmitti jättää aivan loistava työpaikka taakseni.

Pete ♥

Stanley lähdössä töihin lätsä päässä

Paukku (Pauliina) tuli kameran kanssa eräänä päivänä takaradan varteen seisomaan ja toimi paparazzina. Mulla ratsuna Stanley.

 Yhtenä iltana lompsittiin kauppaan Salomen, Paukun ja Jennan kanssa ja mukaan tarttui jos jokinnäköisiä ostoksia ja niistä päädyttiin Salomen luo loihtimaan ruokaa! Tehtiin pizzaa ja lättyjä. Huomion arvoinen asia on se, että pizzaan tuli täytteeksi kengurua! Eipä sitä Suomessa tulisi syötyä kengurupizza, mutta täytyy myöntää että hyvää oli!

Kengurupizzaa ja proteiinilättyjä!

Perjantaina alkoi työt farmilla, mutta päivä ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Herätykset eivät soineet aamulla, joten nukuin myöhempään kuin oli tarkoitus ja matkalla töihin onnistuin eksymään, joten sanomattakin selvää että en ollut ajoissa. Ei ehkä paras mahdollinen tapa aloittaa uudessa paikassa ja ärsytyksen määrä oli valtava kun ei tommonen sovi suomalaiseen työmoraaliin, mutta paikan päällä pomo vaan naureskeli tapahtumalle. "No worries!"
       Nyt maanantaina kun on kolme farmipäivää takana niin en voi muuta kuin olla tyytyväinen päätökseeni. Saan ratsastaa laukkahevosia kuin liukuhihnalta ja nauttia ihanasta farmimeiningistä. En vieläkään osaa käsittää että teen tätä työkseni ja että mulle oikeasti maksetaan siitä mitä olen Suomessa tehnyt harrastuksenani monien vuosien ajan. Ihanaa kun elämä on ihanaa ja saa tehdä jotain itselleen mielekästä! Mutta täytyy myöntää että vaikka kuinka työstäni tykkäänkin niin kaipuu ravikärryille on kova, oikeen sormia polttelee päästä pitkästä aikaa satulan sijaan kärryille! Jotain vierotusoireita kai havaittavissa kun eräänä yönä herättyäni ja unta aikani odoteltuani päädyin katsomaan Porin ravit TotoTV:n kautta... Eikä oloani helpota nähdä töissä tien toisella puolen treenattavia peitsareita.

Lauantaina vaikeutin elämääni sekoilemalla kotiavainten kanssa, mutta nyt asia on jo hallinnassa onneksi! Ilta vietettiin useampien muiden Ascotilaisten kanssa, kivaa oli ja sain nauraa paljon!

Sunnuntaina lähdettiin aamupäivällä Salomen, Paukun ja Jennan kanssa rannalle viettämään aikaa. Jennan ja Salomen piti mennä töihin iltapäivällä, joten mentiin Paukun kanssa käymään suklaatehtaalla ja ostoskeskuksessa ja loppuilta vaan laiskoteltiin. Viikonloppu vierähti hyvässä seurassa ja iloisissa merkeissä!

Uutta ja ihmeellistä

Torstait on yleensä päiviä, jolloin pääsen ratsastamaan pääradalle ennen sen sulkemisaikaa, sillä pystyn tarpeen vaatiessa lähtemään töistä aikaisemmin ja niin kävin taas viime torstaina että kerkesin radalle. Ratsastin Huldalla ja ihan mukavastihan tuo meni. Takaradalla ratsastin Stanleyn joka on varmaan yksi mukavimmmista hevosista, joita oon täällä ratsastanut. Sen liikkeet on niin mukavat että voisin olla sen satulassa kaiket päivät, lisäksi ratti ja jarrut toimii henosti.

       Perjantaina töiden jälkeen kävin takaradalla Stefanin hevosella, minkä jälkeen auto kurvasikin tallin pihasta kohti mun uutta työpaikkaa. Kyllä, luitte oikein; uutta työpaikkaa! Matkaa paikan päälle kertyi noin 25km. Kyseessä on siis erään ison valmentajan farmi, jolla asuu n.40 hevosta, Ascotissa kyseisellä valmentajalla on myös useita kymmeniä hevosia treenissä. Kävin vain sanomassa heipat ja esittelemässä itseni ja katselin vähän ympärilleni. Paikka vaikutti viiihtyisältä, pomo mukavalta ja työtehtävät lupaavilta; usean hevosen ratsastusta päivittäin perus tallihommien lisäksi, palkkaankin olen oikein tyytyväinen. Paluumatkalla söin ensimmäisen kerran elämässäni sushia (tosin kasvisversiona) ja näin uusia alueita Perthistä ja voin sanoa että nättiä oli!

        Lauantaina tarkoitukseni oli ratsastaa vain Stanley, mutta yllätyksekseni löysin itseni myös erään hevosen selästä, jolla en ollutkaan aiemmin ratsastanut, mutta ihan hyvinhän se meni, heppa olis tosin ehkä halunnut mennä kovempaakin jos siltä olisi kysytty. Päivällä lähdettiin Samun kanssa ajamaan kohti erästä osoitetta ja paikan päällä meitä odotti auto. Punainen uutuuttaan kiiltävä Ferrari. No ei ehkä aivan ferrari, mutta 94-vuoden Toyota paikatulla maalipinnalla ja lommo takavalon vieressä. Niinhän siinä sitten kävi että raha vaihtoi omistajaansa ja samasa hetkessä autosta tuli mun. Mun elämäni ensimmäinen ikioma auto! Takaisin kotiin lähtiessä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hypätä itse ratin taakse ja seurata Samua sen ajaessa edellä. Eikä se ollutkaan lopulta kovin vaikeaa ajaa vasemmanpuoleisen liikenteen seassa ja auton käyttökin sujui melko luontevasti! Ainoa virhe, johon huomasin syyllistyväni useampaankin otteeseen oli että auto meinasi huomaamattani lipua liikaa vasempaan reunaan ja kohti piennarta, mutta sekin vaan tottumiskysymys, joten tuskin täälä ajaminen tulee tuottamaan sen kummempia ongelmia. 

        Lauantai-iltana oli Hannan ja Samun läksiäiset, joissa saatiin paljon liian hyviä ruokia ja jälkiruokia, juomapuolesta oli myös huolehdittu järjestäjän osalta. Myöhemmin illalla lähdettiin pääasiassa suomalaisten kesken käymään vilkasemassa yöelämää muuallakin, mutta kotiuduttiin jo hyvissä ajoin. Ilta oli kiva, mutta myös muutamat kyyneleet vierähti poskelle väistämättä Hannan yrittäessä pitää puhetta. Se oli kyllä semmonen tilanne että ei siinä sanoja olisi edes tarvinnut koska Hannan olemuksesta jo näki kaiken mitä olisi ollut sanottavana. En halua vielä edes kuvitella sitä päivää kun itse joudun jättämään kaiken tänne taakseni!

        Sunnuntai olikin vapaapäivä ja laiskottelun lisäksi käytiin tyttöjen kanssa ajelulla ja pizzalla. Nyt nukkumaan ja ristiriitaisin mielin alkavaan työviikkoon, Perjantaina aloitan työt uudessa paikassa eli työmatka pitenee huomattavasti, työpäivät pitenee ja työkaverit vaihtuu, mutta pääsen ratsastamaan enemmän ja vaihtelu virkistää. Silti jään kaipaamaan aamuja radalla vaikka toki palaan takaisin vielä Ascotiin töihin!

Tulipa taas paljon tekstiä kun tylsyyttäni innostuin tarinoimaan! Jos nyt vielä "pari" kuvaa näytille...

Aamulla viemässä hevosia radalta tallille

Turbo sairaslomailee...

Uudelta tulevalta työpaikalta näkymää

Pieni punainen Ferrari!

Kyllä näissä maisemissa kelpaakin ajella

Still alive

Hengissä ollaan ja hyvää kuuluu vaikka hiljaista on ollutkin! Hämähäkin puremasta oon tosiaankin toipunut täysin ja viime perjantaina palasin töihin. Olo oli ensimmäisenä päivänä toki aika hutera, mutta onko tuo ihmekään kun neljään päivään en ollut syönyt mitään. Jälleen sain perjantaina aamulla radalla ollessani huomata kuinka pienet piirit täällä Ascotissa on ja kuinka olemattomatkin asiat kulkee jokaisen tietoon. Todella monet henkilöt, myös ne joita en tunne edes nimeltä, kysyivät ohimennessä vointiani ja huolehtivat toipumisestani. Sain myös uuden lempinimen, tähän mennessä mua on kutsuttu vaan Sonjaksi tai nimillä "Son", "Sonny" jne mutta nyt olin joillekkin myös "Miss Spider Bite" haha.
      Maanantaina pääsin vihdoin piiitkästä aikaa hevosen selkään, tai oikeastaan kolmen. Ensin uusi tuttavuus Harry, jonka jälkeen oli vuorossa Hulda, uusi tuttavuus sekin ja viimesenä mutta ei vähäisimpänä Stefanin hevonen. Päivällä käytiin Samun kanssa tappamassa aikaa muun muassa ruokailun merkeissä ja panttilainaamoja kierrellen. Illalla iltatallin jälkeen käytiin Pihlan kanssa vaihtamassa kuulumisia ja jauhamassa turhanpäiväisistä asioista. Päivä oli siis melko kiireinen eikä ainakaan ollut tylsää missään vaiheessa.
       Tiistaina ratsastettavana oli kaksi hevosta, Hulda ja Stanley, joka starttasi treenikautensa tuolloin ja vaikutti erittäin mukavalta tapauskelta. Päivällä käytiin taas kauppoja läpi Samun kanssa ostoskeskuksessa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Syötiin myös maailman parhaat vohvelit!
        Tänään, keskiviikkona, ilma oli aamulla erittäin epämotivoiva. Pientä sadetta jatkui koko työpäivän ajan ja vielä vähän sen jälkeenkin, mutta onneksi ratsastus oli hyvin ajoitettu ja selvittiin kuivin nahoin. Salome ratsasti Huldalla ja itse menin Stanleylllä, meni oikein mukavasti ja Stanleykin nautti olostaan ja koitti pariin otteeseen heittää perää ilmaan eli pukitella, ihan vaan silkasta ilosta. Päivällä käytiin syömässä, minkä jälkeen istuttiin paikallisessa ihan vaan tuhlaamassa aikaa ja kyllähän se aika siinä sitten nopeeta vierähtikin.
         Pakko vielä mainita että viime päivinä oon saanut olla useaan otteeseen sydämen kuvat silmissä; lauantaina vietin illan 16-viikkoisen pikkujätkän seurassa, varsinainen hymypoika ja sydänten murskaaja, (ihmislapsi siis kyseessä!!). Eilen iltapäivällä töissä ollessa sain alle 10-vuotiaiden hulivilipoikien jakamattoman huomion ja löysin tekstin maahan liidulla kirjoitettuna, jossa luki nimeni, pari sydäntä ja poikien nimikirjaimet perässä. Varsinaisia naistenmiehiä! Ja tänään tapasin 10-viikkoisen Walker-koiranpennun, josta pitäisi tulla uusi "vahtikoira" tallillemme, mutta vaikea uskoa että se pieni ja hieman pelokas hauva-vauva tekisi pahaa kärpäsellekään.

Eräänä päivänä käytiin pienellä ajelulla ja tuli nähtyä vähän erilaista maisemaa, ei sitä tyypillistä kuivaa ja karua kasvillisuutta vaan vihreitä metsiä, mäkistä maastoa ja mutkittelevia teitä.

Kuvassa etualalla olevat hevoset ovat meidän tallin Pete ja Roxy työskentelemässä kiitolaukaten

Koitin ottaa Stefanin hevosesta kuvan, mutta ei oikeen onnistunut kun se oli niin kiinnostunut kännykästä

En ole vielä tottunut näkemään taivasta täysin pilvisenä täällä, sillä täällä viettämäni vajaan neljän kuukauden aikaiset sadepäivät ovat toistaiseksi yhden käden sormilla laskettavissa

Tässä aiemmin mainitsemani poikien jättämä kirjoitus :D

     

Spidermaaan!

Blogissa ei tulla kuulemaan kovinkaan kummoisia kuulumisia tämän viikon osalta, ainakaan tähän päivään saakka kuluneelta ajalta nimittäin päiväni ovat olleet täysin sisällöttömiä. Oon vaan maannut kotona, miettinyt mitä seuraavaksi voisin syödä ja jättänyt kuitenkin syömättä koska kaikki olisi kuitenkin tullut ulos yläkautta, kuunnellut vanhoja kappaleita joiden olemassaoloa en ole edes muistanut, googlaillut mitä typerimpiä juttuja laidasta laitaan ja tehnyt siinä samalla netistä saatujem tietojen perusteella muutaman pätevän diagnoosinkin omalle kohdalleni, kröhöm..
      Mennään siis asiaan. Jätän tarkimmat ykistyiskohdat kertomatta ihan vain teidän lukijoiden parasta ajatellen. Maanantaina olin ensin normaaliin tapaan töissä, minkä jälkeen ratsastin Stefanille kaksi hevosta. Myöhemmin päivällä siivottuamme Jessikan tallia rupesin olemaan vähän huonovointinen eikä mennyt kauaakaan kun sain halailla vessanpönttöä. Kaikki mitä laitoin suustani alas tuli samantien ylös ja ulos.
      En tietenkään mennyt seuraavana päivänä töihin. Maanantain ja tiistain välinen yökin meni valvoessa kun jalat näyttivät ja tuntuivat siltä kuin olisin juossut maratonin nokkospuskassa! Tiistai ja keskiviikko kului sairastellessa, yleensä iltaa kohden olo on hieman kohentunut ja olen elätellyt toiveita töihin pääsystä, mutta aina aamun koittaessa olenkin joutunut nöyrtymään ja laittamaan työnantajalleni viestiä, "sori en pääsekkään"...
       Eilen, keskiviikkona, kävin aamupäivällä ensiavun kautta sairaalassa kun olo ei tuntunut helpottuvan. Lääkäri oli aikalailla samoilla linjoilla kanssani; hämähäkin purema. Sain kasan lääkkeitä nieltäväksi ja mut passitettiin kotiin. Jälleen eilisiltaa kohden olo oli parempi ja koitin syödäkin vähän enemmän, mutta se kostautui yöllä ja valvoin taas yön lähes kirjaimellisesti vessan lattialla istuen. Tällä hetkellä muut Ascotissa on lopetelleet työpäiviään pikkuhiljaa ja mulla olo on "ihan ookoo" täällä sängyn pohjalla. Sain fantalähetyksenkin äskön!
        Tällä viikolla on tullut ensimmäistä kertaa kolmen ja puolen kuukauden aikana ajatus kotiin pääsystä. Haluan kotiin sairastamaan! Ja toki terveenä takasin tänne. No eiköhän tämä tästä; Australia osoitti taas ihanuutensa omalla tavallaan...

Jos et jaksanut koko edeltävää tekstiä lukea, mutta siitä huolimatta jostain syystä silmäsi pomppasivat tähän lauseeseen niin tässä vielä yhteenveto: Hämähäkki.

Kivaa ja keväistä loppuviikkoa Suomeen!

Pala paratiisia!

Kiehtova, lumoava, kaunis, epätodellinen ja upea kokemus. Sitä kaikkea Rottnest Island ja siellä vietetty päivä oli mulle. Tänään, sunnuntaina, lähti aamulla puoli 8 lautta kuljettamaan mua ja Pihlaa 45 minuutin matkan päähän saarelle nimeltä Rottnest Island. Oltiin malttamattomia kuin pikkulapset ja hymy korvissa kun vihdoin oltiin perillä.
       Saari on kooltaan noin 10x4km ja olimme vuokranneet pyörät, joilla oli tarkoitus päästä kulkemaan saarella. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomia, vesi täydellisen turkoosia ja joka mutkan ja mäen takaa paljastui toinen toistaan hienompia näkymiä. Aikaisemmin olen nähnyt vastaavia maisemia vain matkaesitteiden kansissa, googlen kuvahaun tuloksissa ja haaveissani, mutta en uskonut että ne voivat oikeasti olla todellisia.
        Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin hyväntuulinen, ihana irtiotto arjesta ja paljon kertyi taas hyviä muistoja. Ainoana miinuksena voisin sanoa huonot suuntavaistomme aiheuttamat lisäkilometrit, sisämaassa löyhkäävät järvet ja välillä loputtomilta tuntuvat ylämäet. Kerran onnistuin myös lentämään komeassa kaaressa turvalleni pyörän kanssa kun laukun remmi jäi eturenkaan väliin. No, onneksi selvisin vain parilla mustelmalla ja hyvillä nauruilla! Kamera räpsyi tiuhaan ja oli vaikea koittaa karsia tänne blogiin vajaan 500 kuvan joukosta ne parhaimmat ja sellaiset, jotka tuovat upeat näkymät oikeuksiinsa, mutta tässäpä nyt muutamia:

Ps. Yllä oleva kirjoitus ei ole maksettu mainos saaresta vaan rehellinen mielipide sen ihanuudesta

Hahah ei voisi enempää turistilta näyttää!

Saarella näkyi myös näitä ihastuttavia eläimiä, quokkia. Ne elävät kuulemma pääasiassa vain juuri kyseisellä saarella ja oli mukava päästä niitä näkemään lähietäisyydeltä

Vuokrattiin myös snorklauskamat, mutta voin sanoa että ei ollut ollenkaan mua varten kyseinen harrastus! Olihan se toki kiva tiirailla veden alle, mutta tuon putken kautta hengittäminen oli aivan hirveetä, joten luovutin sen suhteen jo alkumetreillä

Pitkän päivän jälkeen käytiin syömässä hyvää ruokaa, syötiin siis toki muutakin kuin kuvassa näkyvät jälkiruoat!

En voinut vastustaa kiusausta ottaa tästä hellyyttävästä näystä kuvaa!