keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Taas yksi vuosi taputeltu

Ai että onko lämmin? No kyllä on, kiitos kysymästä! Tämänaamuista pilvisyyttä lukuunottamatta on enemmin sääntö kuin poikkeus että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat +30:n asteen tienoilla, tais olla lähempänä neljääkymmentäkin joinain päivinä. Mutta mä nautin! Kaikki on alusta asti sanonut mulle että aikaisiin aamuihin ja kuumiin hellepäiviin kyllä tottuu, ja niinhän niihin tottuukin. En sitä kiellä etteikö olisi raskasta välillä työskennellä oikein lämpimällä ilmalla, mutta en kyllä siitä valitakaan.
      Viime päiviin on kuulunut aika paljon turhautumista. Turhautumista siitä, kun uuden kännykän metsästäminen tuotti ongelmia. Turhautumista siitä, kun rannalla hiekka lensi naamalle ja tuuli puhalsi hiukset holtittomasti silmille koko ajan. Turhautumista siitä, että kulkuyhteyksien toimivuudesta huolimatta liikkuminen paikasta toiseen on silti niin rajattua (tosin tämä vaan asennekysmys!). Turhautumista siitä, että oon tahtomattani ollut väsynyt kuumuuden vuoksi huonommin nukkuttujen öiden ja typeriin uniin heräämisien jälkeen. Turhautumista siitä, että en vaan yksinekrtaisesti oo saanut aikaiseksi päivtettyä blogia enemmän. Oon antanut itselleni luvan vähän ärsyyntyä, vähän olla huonolla tuulella ja vähän olla ei-niin-pirteä kokoajan. En tosin tiedä onko se musta ulospäin näkynyt kuitenkaan. Vaikka täällä on kaikin puolin ihanaa ja nautin olostani niin en silti aio kieltää itseltäni sitä että ei sitä koko ajan voi hymyillä kilpaa Australian auringon kanssa.
     
Oon edelleen käynyt ratsastamassa Nedillä lähes päivittäin, paria päivää viikossa lukuunottamatta. Vaikka edelleen kaikki on vähän uutta ja ihmeellistä niin kyllä pikku hiljaa, milli kerrallaan mulle kasvaa itsevarmuutta tähän ratsastustyyliin. Asiat vaan näyttää ja kuulostaa niin paljon helpommilta ennen kuin joutuu itse tositoimiin! Onneksi Ned on osoittautunut mitä parhaimmaksi opetusmateriaaliksi ja Jessika ei pelkää huudella vierellä "Turpa kiinni!" jos yritän väittää vastaan olemattomia, ihan niinkuin mä muka tietäisin ja osaisin :D
      Positiivisena asiana itsessäni pidän kuitenkin sitä, että edes uskallan lähteä yrittämään ja opettelemaan noilla laukkahevosilla ratsastusta, on monia, jotka haluaisi mutta ei koskaan yritä. En myöskään kuvittele itsestäni liikoja, en todellakaan. En luule osaavani parin viikon satunnaisen ratsastuksen jälkeen paremmin kuin täällä usean vuoden useita hevosia päivässä ratsastaneet. Eli nöyrin ja avoimin mielin tätä lajia opettelen. On myös ollut hauska huomata ensi ratsastuksiin verrattuna, kun silloin olin enemmänkin hampaat irvessä jännittynyt ja huolissani siitä että "Ei tää hevonen kuitenkaan pysähdy, ei se toimi eikä tottele!" niin nyt saman lauseen sanottuani voin nauraa heti perään "Katos p*rkele, pysähtyihän se!" eli osaan jo vähän rennommin suhtautua tähän touhuun.
Tänään kävin juoksuttamassa Ossin pyöröaitauksessa oman tallin töiden jälkeen

       Tämä jääkin nyt viimeseksi kirjoitukseski tälle vuodelle, joten ensi vuonna tavataan näissä merkeissä! Kerrankin oon jonkun asian suhteen ajoissa, nimittäin mulla vaihtuu täällä vuosi aiemmin kuin Suomessa. Oon kerennyt elää jo 6 tuntia ensi vuotta siinä vaiheessa kun Suomessa vasta taivas räjähtää ilotulituksista. Mutta nyt pidemmittä puheitta; kiitos kaikille vuoden 2014 menossa, juonenkäänteissä ja päähänpistoissa mukana olleille! 

Ihanaa, tapahtumarikasta, tervettä ja onnellista uutta vuotta ihan jokaiselle! :)


torstai 25. joulukuuta 2014

Kuukausi Australiaa takana + joulu-asiaa

Ihan ensiksi tietysti hyvän joulun toivotukset kaikille , jotka tätä eksyvät lukemaan. Toivottavasti joulu täytti odotukset jokaisen kohdalla, oli se sitten lahjavuoren koko, onnistunut jouluateria tai hyvä seura. Tänään 25. päivä tuli tasan kuukausi täyteen elämästä täällä Australiassa, joten ajattelin vähän koota ajatuksia ja mietteitä tähän asti koetuista asioista, lähinnä tekstiä siitä miten mä henkilökohtaisesti oon asiat täällä kokenut.

Ihmiset
Ihmiset täällä Australiassa on juuri niin huolettomia ja ystävällisiä kuin olin aluksi kuvitellutkin. Positiivinen ensivaikutelma paikallisista tuli jo maassa vietettyjen ensiminuuttien aikana lentokentällä ja on jatkunut niistä hetkistä tähän päivään saakka. Useille suomalaisille tekisi hyvää viettää hetki tämän kaltaisessa kulttuurissa, jossa ei ole väärin hymyillä vastaantuleville tai vaikka tervehtiä ja kysyä kuulumisia, oli se sitten tuttu tai tuntematon.
      Töissä ollessakin aamuisin ihmiset jaksavat olla hyvällä tuulella jo aamu neljästä lähtien ja tykkään täällä olevien hevosihmisten välisestä "yhteishengstä". Ilmeisesti munkaan hyväntuulisuus ei ole jäänyt huomaamatta, sillä eräänäkin aamuna töissä radalla joku ennestään vieras kasvo tuli kysymään että mikä on saanut mut hymyilemään koko aamun niin paljon. Vastaukseski en osannut sanoa oikein mitään erityistä syytä enkä ollut edes kiinnittänyt itse asiaan huomiota. Kai se on niin että hymy ei oo pelkkä ilme vaan se pitää tuntea, kuten Elastinen laulaa Naurava kuluri-kappaleessa.
Englannin kieli
Englannin kieli ei oo ainakaan itsetuotettuna ollut koskaan mun parhaita vahvuuksia, joten näen täällä olemisen loistavana mahdollisuutena parantaa sitä osaamista. Aluksi vaikeinta oli osata reagoida ihmisten sanomisiin englanniksi ja vasta myöhemmin tuli aina mieleen että mitä kaikkea sitä olisikaan voinut vastata toisin. Moni varmaan on saanut musta väärän kuvan täällä ja luulevat että oon hiljainen ja melko vähäpuheinen, vaikka suomeksi kyllä juttua tulisi enemmänkin ja koen olevani sosiaalinen ihminen. Eniten turhauttaa se, että en tiedä engalnniksi paljoa semmosia keskustelua värittäviä sanontoja vaan sen sijaan välillä puhe en juurikin sitä koulussa opitun kaltaista.
     Aksentti erottuu hyvin britti- ja jenkkiaksenteista. Henkilöt, jotka puhuvat vahvalla aksentilla ja vielä kaikenlisäksi nopeasti, ovat melko haastavia ymmärtää ja aivan hävettää välillä pyytää ihmisiä toistamaan sanomisiaan.Yksi naurettava syy, joka on saanut mut epäröimään myös englannin kielen käyttöä on ajatus siitä että se on näiden ihmisten äidinkieli, joten he huomaavat kaikki virheet ja takeltelut. Myös muiden suomalaisten seurassa/kuullen on tosi luonnotonta puhua englantia kun periaatteessa voisi yhtä hyvvin käyttää suomen kieltä. Oon kuitenkin rohkaistunut koko ajan puhumaan enemmän ja enemmän sekä olemaan ajattelmatta liikaa mitä ja miten sanon, kunhan sanon.
Liikenne ja yleinen turvallisuus
Perth on haastava kaupunki siinä mielessä että ydinkeskusta on rajoittunut pienelle alueelle ja esikapunki- ja asuinaluetta on levittynyt todella laajalle, joten välimatkat on melko pitkiä. Aina en sentään pyörällä joka paikkaan viitsi mennä niin oon ollut kiitollinen piakallisliikenteen sujuvuudesta. Kuten jo aiemmin oon maininnut niin vaihtoehtoja riittää niin aikatauluissa kuin reiteissäkiin, kunhan asiakas osaa ottaa selvää. Takseja kulkee paljon ja niiden hintakaan ei ole sietämätön varsinkaan jos on useampi matkustaja maksamassa matkaa. Autolla en ole vielä itse ajanut, mutta kiitos pyöräilyn, oon oppinut hahmottamaan tätä vasemman puoleista liikennettä jo edes pikkusen.
      Itse en ole kohdannut mitään epämiellyttäviä tai vaarallisia tilanteita vaikka oonkin yksin seikkallut melko paljon. Pimeällä liikkumista vältän yksin ja varsinkin kävellen. Uskon että jos pitää silmät auki ja käyttää aivojaan niin pääsee pitkälle, eli ainakin turvallisuuden tunne on säilynyt ihan hyvin. Jonkin verran automurtoja, pyörävarkauksia yms täällä toki sattuu, mutta toistaiseksi mulla ainakin pyörä pysynyt tallessa.
Sää
Verrattuna niihin päiviin kun tänne saavuin ja tähän päivään niin lämpötiloissa on kyllä eroa. Ei mitään huomattavaa mutta eroa kuitenkin. Nyt viime aikoina lämpötilat on nousseet päivisin vähintään +30 asteen tienoille ja aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta. Oon kohdannut ehkä kaksi pilvistä päivää tässä kuukauden aikana. Yöt rupeaa olemana lämpimämpiä myös sitä mukaan kun päivätkin lämpenee. Aamulla töihin mennessä välillä oli kylmempiä aamuja, vaan noin 12-14 astetta, jolloin vedin takin niskaan, mutta nyt on ollut n.17-20 astetta aamuyöstä, mikä on ihan mukava työskentelylämpötila
JOULU!
Joulufiilistä täällä en ole missään vaiheessa saanut viritettyä itselleni. Joulun kaupallisuus on korostunut mulle täällä ihan hirveästi koska kaikki joulukrääsä on ainoa asia mikä on muistuttnut täällä helteessä palmujen keskellä tuon juhlan olemassa olosta.
     Australialaisille jouluaatto ei ole yhtään mitään vaan joulun juhliminen tapahtuu joulupäivänä. Toisin kuin Suomessa, täällä en näe joulua semmoisena "hartaana perhejuhlana" vaan ennemminkin on muodostunut käsitys grillijuhlista ja illanvietoista.
      Jouluaattona käytiin eräällä rannalla sijaitsevassa baarissa(?) viettämässä iltaa ja vaikutti siltä että monella on tapana juurikin jouluaattona käydä jossain vastaavassa paikassa.
      Aluksi luulin että mulla ei olisi joulupäiväksi mitään ihmeellistä ohjelmaa, mutta oli ihanaa saada kutsu mun työkaverilta Jolenelta niiden perheen luo lounaalle. Mikäs sen parempi tapa tutustua Australialaiseen jouluun kuin päästä keskelle australialasen perheen jouluviettoa. Saavuttiin paikanpäälle puoleltapäivin ja paikalla oli melko suuri porukka, varmaan n.20 henkilöä. Varmasti täällä kuten Suomessakin jouluviettoon on yhtä monia tapoja kuin juhlijoitakin, joten tässä tämän perheen/suvun joulusta;
      Kun kaikki oli saapuneet paikalle niin oli lahjojen jako kuusen alta, jopa mä sain paketin kun Jolene oli hommannut mulle erilaisia suklaita, selvästi oppinut tuntemaan mut tässä parin viikon aikana...:D Kun lahjat oli avattu ja ihmetelty niin päästiin syömään, kattaus oli ulkona. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, osa sisälsi, pastaa, osa nuudeleita, osa kinkkua jne. Esillä oli myös jotain lihaa, en tiedä mitä se oli koska se näytti joltain linnulta mutta maistui kinkulta. :D Oli myös jotain perunavuokajuttua ja parasta kaikista oli semmonen iso leipä, joka oli koverrettu ontoksi ja täytetty jollain "kastikkella"/keitolla, en muista miksikä ne sitä kutsui mutta hyvää oli!
       Kaikki söi omia aikojaan ja kun me Jolenen kanssa oltiin syöty niin mentiin vilvottelemaan takapihalle olevaan isohkoon uima-altaaseen. Suomessa saunotaan kun ulkona -15 pakkasta ja mä polskin uima-altaassa +34 asteen helteessä. Jälkiruoaksi oli joitain juustokakkuja sun muita.
       Oli tosi kiva päästä näkemään Australialainen joulu australialaisessa perheessä ja tykkäsin siellä vietetystä ajasta. Suomalaiseen jouluun verrattuna eroja oli paljon, mutta isoina yhdistävinä tekijöinä perheen/läheisten kesken vietetty aika ja joululahjat!

Tosiaan kuukausi elämää Australiassa takana eikä koti-ikävää ole ollut, mutta täytyy myöntää että nyt joulun aikaan iski ensimmäisen kerran pieni haikeus Suomea kohtaan. Olisi tehnyt mieli raakaa piparkakkutaikinaa, porkkanalaatikkoa ja riisipuuroa. Olisi tehnyt mieli tuntea joulukuusen tuoksu ja kirpeä pakkasilma ulkona. Olisi tehnyt mieli nähdä hautausmaan kynttilät ja päästä eroon siitä pienestä huonosta omastatunnosta kun tuntui että olisi pitänyt olla siellä missä aina ennenkin, siellä missä muutkin. Joka tapauksessa täällä oleminen on sen verran ainutlaatuinen kokemus ja oon kiitollinen mahdollisuudesta olla täällä, joten en ole halunnut antaa liikaa valtaa tutun ja turvallisen perään haikaluun.


Turbolle joulupusut poskelle!

 Vielä "loppukevennyksenä" pakko mainita, että onnistuin eilen pudottamaan kännykkäni vesiämpäriin! Yllätyksekseni se on elossa edelleen, mutta ei toimi täysin niinkuin pitäisi, joten varmaan lähipäivinä täytyy mennä puhelinostoksille...

maanantai 22. joulukuuta 2014

"There's a snake!"

Viikonloppu hujahti pitkälti töiden parissa; rahan tuloa ei voi estää! Eilen (sunnuntaina) käytiin illalla keilaamassa Jessikan ja Bradin kanssa enkä mä todellakaan loistanut taidoillani. Muutamasta täykaadosta huolimatta roikuin häntäpäässä pistetaulukossa oikeastaan kaikkien pelien ajan.
      Tänään (maanantai) oli helppo päivä aamulla radalla, sillä vaan 5 hevosta työskenteli siellä meidän tallista ja loput kolme kuljetettiin muutaman kilometrin päässä olevalle toiselle laukkaradalle trialeihin eli ns. "harjoituskilpailuihin"/"koelähtöön". En osaa aivan täysin selittää mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta kyseessä ei siis olleet oikeat kisat vaan siellä juostiin ikään kuin Suomessa ravureiden koelähtöjä vastaavia startteja. Mun "vastuulla" oli siellä yksi niistä meidän tallin kolmesta paikalla olevasta hevosesta ja selviydyin kunnialla hommista.
      Työpäivä siis venyi melkeen puoleenpäivään saakka ja iltapäivällä kävin vielä tekemässä iltatallin.
Australiahan on tunnettu lukuisista myrkyllisistä käärmeistään ja tänään mä sain nähdä yhden semmoisen omin silmin luonnossa! Kisoissa ollessa kun oltiin pakattu hevoset kotimatkaa varten ja oltiin Jolenen kanssa kävelemässä hevosten katoksille niin yhtäkkiä parin metrin päässä meidän edellä maassa luikerteli vähän reilun metrin mittainen vaalean ruskea käärme. Se lähti puikkelehtimaan vikkelästi kulman taakse, mistä oltiin pian taluttamassa hevosia, joten loikittiin käärmeen ohi kertomaan muille että ihmiset osaisivat olla varovaisia. Jotkut sitten meni ja hätisti käärmeen pois ja tarinan loppu ei koksaan kantautunut mun korviini että jäikö käärme henkiin vai ei.
     Olisin käärmeen nähdessämme halunnut sukupolvelleni uskolliseen tyyliin ottaa kännykän esiin taskusta ja räpsäistä kuvan siitä otuksesta, mutta se ei olisi ehkä ollut viisain teko sillä hetkellä. En tiedä minkä niminen kyseisen käärmeen laji oli, mutta kuulemma myrkyllinen se oli. Naurettiin kyllä jälkeen päin tilannetta muistellessa nimittäin sillä hetkellä kun havaittiin käärme edessämme niin mä jäin vaan osottamaan sitä hämmästyneenä: "Umm...?" ja Jolene hyppää pari metriä taakse päin säikähdyksestä huutaen. :D

lauantai 20. joulukuuta 2014

Ilma on lämmin kuin lehmän henkäys!

Takana työntäyteisiä aamuja, paahtavia päiviä ja leppoisia iltoja. Oon todella tykännyt olla nykyisessä työpaikassani, aika kuluu kuin siivillä eikä ajatus töihin menemisestä tunnu raskaalta. Aamuherätykset on kyllä vähän tuskallisia, mä kun en mikään aamuihminen ole, mutta kunnialla oon aamuista selvinnyt ja ajoissa töihin kerennyt. Oma hyvä puolensa aikaisissa aamuissa on se, että jää koko päivä aikaa tehdä jotain muuta, oli se sitten akkujen lataamista nukkumalla (eli ajan tuhlaamista, jota yritän välttää), kiertelyä uusissa paikoissa tai uuden oppimista ennestään tutuista paikoista.
      Töistä puheen ollen meidän tallin hevoset ovat suoriutuneet kisoissa kiitettävästi viime aikoina; viime lauantaina Grunta meni ja voitti toisen tai kolmannen perättäisen voittonsa ja keskiviikkona Turbo oli kirjaimellisesti karvan päässä voitosta, sijoittui siis toiseksi.

Urhea ratsuni Ned reippaana lähössä lenkille...
Hevosten raahausta radalle aamulla
"They are like twins!" "Two most good looking girls in Ascot" Ollaan saatu Jolenen kanssa kuluneella viikolla vähän väliä kuulla joltain suunnalta edellä mainittukin lause; näytetään kuulemma kaksosilta kun kuljetaan samanlaiset heijastinliivit ja lippikset päässä. Myös yksi hyvä tuntomerkki, jonka moni muukin on jo pistänyt merkille, on se että lähes aina meiltä löytyy jostain limsatölkki, suklaata tai jotain muuta yhtä terveellistä. Omiksi "aamupala-suosikeiksi" on tullut radan kahviosta saatava banaanikakku ja KitKat-suklaa! :D

      Kuluneella viikolla käytin parina iltapäivänä aikaa rantoihin tutustumiseen. Ensin kävin Scarborough Beachillä ja seuraavana päivänä Cottesloe Beachillä. Matkat taittui pääasiassa busseilla ja kyllä oli Sonja-paran aivot kovilla kun täytyi koittaa löytää oikea bussi oikealta pysäkiltä, esimerkiksi Scarboroghilta palatessani jouduin kulkemaan kolmella eri linja-autolla. Julkiset kuitenkin kulkevat todella monipuolisesti täällä, vaihtoehtoja riittää niin reittivalinnoissa kuin aikatauluissakin. Mun mielestä on jollain tapaa jopa ihan mukavaa välillä eksyä tai edes melkein-eksyä ja oppia samalla joitain asioita kantapään kautta, tuleepahan uusia näkökulmia ja voi luottaa siihen että melko suurella todennäkösiyydellä ensi kerralla sujuu jo huomattavasti paremmin. 
       Sää alkaa olla jo mukavan lämmin/tukalan kuuma, riippuu pitkälti omista tekemisistään kuinka asian ajattelee. Eilen elohopea oli lähempänä neljääkymmentä lämpöastetta kuin kolmeakymmentä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Maastopalojen savut haisi tuulten kuljettamana useiden kilometrien päästä. 

Scarborough Beach

      Kokonaisuudessaan mulle kuuluu pelkkää hyvää tänne puolelle maapalloa ja kolme täällä vietettyä viikkoa on kulunut aivan huomaamatta. Kirjoituksia ei tule ehkä joka päivä eikä edes joka toinen päivä, koitan kuitenkin pari kertaa viikossa jaksaa/saada aikaiseksi/keretä kirjottelemaan kuulumisia!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Työpäivän työtehtävät

Ajattelin tehdä erillisen kirjoituksen mun töihin liittyen eli selventää mitä oikein teen työpäivieni aikana. Moni asia poikkeaa Suomessa totutuista toimintatavoista huomattavasti, mutta ihan mielenkiintoista tutustua hevosen elämään tällä puolella maapalloa. Vaikka ratsastus ei ihan kauheasti mua kiinnosta, laukkaurheilu on aivan vierasta ja satulan sijaan mielummin istuisin kärryille niin kyllähän täällä työskenteleminen on ennen kaikkea opettavaista. "Siperia opettaa", niinhän ne jotkut sanoo ja samoin voisin ajatella täällä työskentelystä. Hevoset on arvokkaita urheilijoita, joiden vuoksi täällä tehdään töitä, joten annetut hommat on hoidettava. Välillä nämä arvokkaat urheilijamme voivat olla vähän temperamenttisia tai energisiä, mutta niiden kanssa ei auta kuin pärjätä. Jokaisella tallilla on tietysti omat tapansa ja käytäntönsä, mutta kokonaisuudessaan suurin osa taitaa noudattaa melkolailla samaa kaavaa. Tässä kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan se, mitä mun työnkuvaan kuuluu 8:n hevosen tallilla, jossa työskentelen:

Aamutalli
Aamu alkaa klo:04:00 hevosten taluttamisella radalle, jossa me laitetaan ne valmiiksi ratsastajia varten; satuloidaan yms. Kun kukin hevonen palaa treeneistänsä niin meidän tehtävänä on pestä ne, kuivata, mahdollisesti kylmätä jalkoja ja antaa vitamiineja ruiskulla suuhun. Kun kaikki hevoset on treenanneet ja hoidettu niin talutamme ne takasin tallille, jonne matkaa n.200m.
      Tallilla aamu jatkuu ruokien jakamisella, vesien vaihtamisella, karsinoiden siivoamisella ja käytävien lakaisulla. Jotkut hevosista saavat myös keuhkoja puhdistavaa lisähappea ja hierontaa siihen tarkoitetulla laitteella. Jos ei mitään ihmeellistä, esimerkiski kengittäjä, ole tiedossa niin aamutalli alkaa olla hoidettuna ja voi lähteä kotiin. Kellonaika lähdön suhteen vaihtelee todella paljon, mutta useimmiten puoli 8-8 aikoihin ollaan valmiita.

Iltatalli
Iltatallin hoitamisen suhteen me ollaan jaettu vuorot, joten välillä saa viettää vapaailtojakin. Iltatallia ei nimensä mukaisesti hoideta illalla vaan töihin tullaan neljältä iltapäivällä. Työt on suurinpiirtein samat kuin aamullakin, lukuunottamatta hevosten liikutusta. Joillain talleilla hevosia kävelytetään esimerkiksi kävelytyskoneella, mutta meillä ei semmoista ole käytössä.
      Jälleen ruokien jakoa, vesien vaihtoa, siivoamista ja loimitusta. Iltatalli on helppohoitoinen ja aikaa siihen menee vaan tunnin verran jos sitäkään, eli kotiin pääsee lähtemään viiden aikoihin.

Sunnuntai
Sunnuntaisin hevosia ei treenata milläänlailla, joten ne on vaan katsinoissaan. Työt on samat kuin minä tahansa muunakin päivänä; ruokia, siivousta, loimitusta jne.

Turbo on aina vähän liiankin avulias karsinan siivouksessa ja tulee ottamaan talikon omiin "käsiinsä"...
Näissä maisemissa alkaa työpäivä

Happinaamari naamalla ja "hierontavyö" selässä




Päivien viemää

Muutamia päiviä näköjään hujahtanut ohi, mutta koitan muistella kuluneita tapahtumia edes suurpiirteisesti.
Lauantaina kävin kaupungilla, tällä kertaa en pyöräillyt vaan menin ensimmäistä kertaa bussilla, mikä oli ihan hyvä ja toimiva vaihtoehto. Kaupungilla aika kului nopeasti kauppoja kierrellen ja ihmisvilinää ihmetellen, tutustuin myös pariin paikalliseen henkilöön. Hassua kuinka normaalilta tuntuu täällä ollessa että joku voi tulla kadulla vastaan, kätellä ja esitellä itsensä ja jäädä juttelemaan mukavia. Suomessa kun noin tapahtuisi niin se tuntuisi olevan maailman seitsemäs ihme, täällä sen sijaan on jotenkin luontevaa olla tuttavallinen ja mukava vieraillekin ihmisille ja odottaa heiltä myös vastaavaa käytöstä.
     Sunnuntaina oli lähistöllä Eventing In The Park-tapahtuma, jossa hyvät ratsastajat kilpailivat hienoilla hevosillaan massiivisia maastoesteitä ylittäen. Lähes koko päivä kului kyseisessä tapahtumassa ja illalla uni maistui paremmin kuin hyvin.
      Eilen eli maanantaina mulla oli iltapäivä vapaata töistä. Ratsastin päivän aikana kahdella hevosella; 3-vuotiaalla Nedillä, jonka selässä oon jo muutamaan otteeseen ollutkin sekä uudella tuttavuudella, parivuotiaalla Bossilla. Molemmat hevoset kulki hienosti, ratsastajassa (eli itsessäni) tosin on sitäkin enemmän puutteita. Niin paljon uutta omaksuttavaa ja ns. uudelleen opittavaa. Kun on Suomessa oppinut ratsasamaan tietyllä tavalla tiettyjä hevosia niin on vaikea oppia täällä aivan toisenlaiseen tyyliin hevostenkin ollessa erilaisia käyttötarkoituksensa puolesta Suomeen verrattuna.
        Tänään eli tiistaina toistui tuttu kaava; aamulla töihin, töistä ratsastamaan ja siitä eteenpäin päivä ilman suunnitelmia. Tekemistä kuitenkin löytyi kun lähdettiin Jessikan kanssa käymään n.20-30min ajomatkan päässä sijaitsevalla Hillarys-nimisellä jonkinlaisella satama-alueella. Käytiin syömässä hyvät ruoat jälkiruokakakkujen kera ja vielä toiset jäkiruoat saatiin kun käytiin ostamassa jäätelöt. Kierrettiin muutamat kaupat läpi ja kun kävletiin hierojan ohi niin päätimme spontaanisti astella sisään ja sanoimme haluavamme niska-hartia-hieronnan. Ajatus mennä hierojalle tosta noin vain yhtäkkiä ja yllättäen oli mun mielestä aluksi tosi huvittava ajatus, mutta kun hieronta oli ohi niin pystyin vain toteamaan kuinka tarpeeseen se tulikaan, oli nimittäin pikkusen jumissa hartiat.
        Sieltä sitten ajeltiin rannikkoa pitkin takasin kotikulmille. En pystynyt kuin ihailemaan sitä täydellisen turkoosina aaltoilevaa iiisoa merta ja kaupungin korkeita rakennuksia.

torstai 11. joulukuuta 2014

Elämäni ensimmäinen kenguru

Heti aluksi mun on pakko varoittaa että luvassa on paljon kuvia. Paljon paljon kuvia sulosista kuvauskohteista. Joten jos et halua nähdä lukuisia kuvia mm. kenguruista, koalista ja erilaisita linnuista niin lopeta lukeminen tähän.

Tänään (torstaina) oli tosi lämmin päivä, auinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteet nousi yli kolmenkymmenen. Mulla oli iltapäivä vapaata töistä, joten olin ensin ajatellut lähteä käymään rannalla, mutta lopulta päädyttiinkin Caversham wildlife parkiin eli villieläinpuistoon.
      Siellä kului pari tuntia kierrellen ja erilaisia australialaisia eläimiä bongaillen. Lintuja oli valtavasti, papukaijoista pöllöihin. Itselläni suurimmat odotukset olivat kenguruiden, koalien ja vompattien suhteen ja odotukset täyttyi täysin! Kenguruille oli aidattu iso alue, jonne yleisöllä oli vapaa pääsy. Kengurut olivat todella kesyjä ja niiden luo pystyi menemään niiden pelkäämättä. Väkisinkin hymyilytti niiden touhuja seuraillessa vaikkei ne suurin osa kovin aktiivisia olleetkaan. Ne makoilivat kaivamissaan kuopissa kyljellään, selällään, päällekkän, solmussa, ristissä, vieretysten, kasassa... 
       Koalat olivat mahdottoman sulosia ja pääsin semmoista silittämäänkin. Ne roikkuivat mitä kummallisimmissa asennoissa puiden oksilla, suurin osa nukkui ja osa mutusteli puiden lehtiä niin antaumuksella että osa putosi suusta pois. Taidankin tuoda koalan mukanani Suomeen...

Ja nyt niitä kuvia: