Life is good!

Tällä hetkellä mulla on otsikon mukainen olo; asiat tuntuu olevan kohdillaan nyt ja kuulumisia kysyessä voin seistä sanojeni takana vastatessani että hyvää kuuluu! Eilen ja tänään koin taas uusia asioita, jotka ovat mielestäni kertomisen arvoisia, joten tässäpä juttua niistä:

Eilen sinkoilin aamulla kiireisenä joka suuntaan,. Aluksi normaali työpäivä, jonka jälkeen kävin pääradalla ratsastamassa Bellan. Sen jälkeen poljin kotiin ja pian olinkin taas jo työpaikallani kun piti lastata hevosia rekan kyytiin. Pinjarrassa, vähän reilun tunnin ajomatkan päässä oli laukakkisat, joissa oli osallisena kolme meidän tallin hevosta, kaikki ensikertalaisia. Kun hevoset lähtivät matkaan rekassa niin me lähdettiin Jolenen ja Patrickin kanssa henkilöautolla perässä. Matka hujahti ohi nopeasti "suomea puhuen", sekalaista musiikkia kuunnellen, tyhmille jutuille nauraen ja kuumuutta tuskaillen, sillä autossa ei toiminut ilmastointi!
      Perillä Pinjarrassa seurasin vain sivusta ensimmäisen hevosen suorituksen ja sitten oli mun aika päästä tositoimiin. Olin ensimmäistä kertaa sträppäämässä kisoissa, eli hoidin hevosen esittelyt sun muut. Ensin hevoset järjestäytyy numerojärjestykseen katoksien luona olevalla ringillä, josta kuljetaan jonossa yleisön edessä olevaan esittelyrinkiin. Siinä aikamme hevosia talutettua jockeyt hyppäävät selkään ja lähtevät huitelemaan radalle, jolloin sträppääjä ei luonnollisestikaan enää roiku mukana.
      Ensimmäinen mun esittelemä hevonen, Caesar, juoksi itsensä neljänneksi ja toinen, Archer, kolmanneksi. Toisen kanssa meinasin olla vähän ongelmia kun se ensikertalaisena vähän vieroksui jockeyn hyppäämistä kyytiin vauhdissa, jolloin avuksi tuli siihen tarkoitettu ratsukko. Kisoissa on siis aina pari hevosta ratsastajineen, jotka auttavat huonosti käyttäytyvien tai hankalien hevosten kanssa tulemalla rinnalle.
       Selvisin hommistani kunnialla ja kotimatkalla virkistyimme pullokaupan kautta. Perillä Ascotissa mua odotti vielä iltatalli ja sen tehtyäni oli 14 tunnin työpäivä viimein takana.

Caesar

      Tänään aamulla mun mielen valtasi vähän jännittyneet, mutta samalla innostuneet ja odottavaiset fiilikset. Lopetin työt ihan pikkusen aikaisemmin ja suuntasin Jessikan tallille. Sieltä nappasin ratsukseni Bellan ja lähdin kohti päärataa, Boss-hevonen talutettiin sinne myös. Mulla oli siis edessäni ratsatuslisenssin "korottaminen". Aikaisemmin hankkimallani ratsastuslisenssillä oli sallittua ratsastaa vain tietyllä radalla eikä kovin vauhdikasta työskentelyä. Saadakseni Fast work licensen eli nopean työskentelyn lisenssin oli saatava joku jockey ratsastamaan se kanssani. Vaikka erään jockeyn kanssa oltiin sovittu jo etukäteen että hän tulisi hoitamaan homman pois alta niin miestä ei kuitenkaan näkynyt sovittuun aikaan.
      Onneksi radalta löytyi Bruce, joka hyppäsi Bossin selkään ja lähti kanssani ratsastamaan. Ravattiin ensin ravirinkiä pari kertaa, minkä jälkeen mentiin radalle "isolle hiekalle". Tempo oli alusta lähtien reippaampaa aikaisempiin kertoihin nähden ja lopuksi mentiin pieni pätkä vielä nopeammin. Oli ihana tunne antaa hevosen mennä kovempaa vaikka se olisi halunnut mennä kovempaakin!
      Brucelta sain joitain hyviä vinkkejä ja paljon höpöttelevänä ihmisenä hän sai mut olemaan jännittämättä enää hevosen selässä olessani. Kehuja sain varmasta/luonnollisesta otteesta (mitä itse vähän kyseenalaistan) ja Jessika sanoi suorituksen olleen mallikelpoinen. Ratsastus ei voinut jättää jälkeensä muuta kuin hyvän mielen! Nyt saan siis ratsastaa ilman rajoituksia kaikilla radoilla niin kovaa kuin haluan. Enpä olisi uskonut näin pitkälle pääseväni kun Suomesta lähtiessäni en ollut edes ajatellut nousta hevosen selkään täällä. Nyt vaan tekniikkaa hiomaan ja hienosäätämään, en kyllä aio antaa itselleni paljoakaan armoa sen suhteen!
        Lisenssin suorittamisen jälkeen oli vielä Nedin ratsastuksen vuoro. Päivällä käytiin viemässä lantakuorma jonnekkin farmille ja maisemat oli näyttävät kukkuloiden yläpuolella!

Nedillä tänään takaradalla. Kuvien laatu ei oikein imartele, mutta sen verran harvoin kukaan ottaa kuvia ratsastuksesta että pakko saada hyödynnettyä nämä vähäiset ratsastukuvat!