-

Vaikka tänään käynnistyi vasta mun kolmas päivä täällä Australiassa niin tuntuu että olisin ollut paljon pidempään.  Tuntuu jotenkin normaalilta olla täällä. Paljon on tietysti uutta ja ihmeellistä, mutta olo on kuin olisin asunut täälä paljon pidempään.

Eilen päivä alkoi aamutallilla klo: 04:00 ja puoli seitsemän aikoihin pääsin lähtemään pois. Töiden jälkeen menin metsästämään Jessikaa ensin radalta ja lopulta omasta tallistaan, josta lopulta löytykin. Puoleenpäivään asti roikuin mukana katsomassa treenejä ja pyörähtämässä eri valmentajien luona.
      Iltapäivällä kävin pankissa hoitamassa pankkitiliasiat kuntoon ja käytiin suomalaisten täällä työskentelevien Samun ja Mikon kanssa ajelemassa vähän ympäriinsä. Pojat on asunu täällä vajaan vuoden, joten osasivat vähän näytellä paikkoja. Kolmelta alkoi iltatalli ja oltiin melko reippaasti valmiita kun mäkin jo vähän paremmin tiedän mikä on homman nimi.

      Illalla lähdettiin Hannan, Samun ja Mikon kanssa katsomaan raveja. Tai oikeastaan raveja ilman ravihevosia, peitsareitahan ne täällä on. Puitteet oli todella hienot, yleisöä oli paljon ja tunnelma semoinen kun raveissa kuuluukin olla. Enhän mä noista hevosista tai kuskeista ketään tunne, mutta oli silti kiva seurata jotain edes vähän tutumpaa meininkiä, toi laukkatouhu kun on kuitenkin aika vieras juttu mulle.
       Pääpiirteissään kuviot oli samat kun Suomessakin raveissa, varikolla oli aivan normaalia, esittely tapahtui vähän erilailla kuin Suomessa, lämmityskuvioista en tiedä, kilpailussa juoksunkulku, lähetystavat yms oli samanlaiset Suomen raveihin verrattuna. Kuitenkin ehkä isoimpana erona se että rata oli vain 800m pitkä ja hevosten askellajina peitsi. En oikeen tajua mikä idea on saada hevonen peitsaamaan, johtuu ehkä siitä että Suomessahan siitä saisi tuloksiin vaan kirjaimia; hva. Paitsaaminen näyttää siltä kuin hevoset olisi kokovartalokipsissä, juoksisi kaikki lihakset perusteellisen jumissa ja vaappuvat kuin ankat puolelta toiselle. Joka tapauksessa olisi kiva päästä työskentelemään noissakin hommissa, olisi edes vähän tutumpaa.

      Nyt kello lähenee täällä kahdeksaa, aamulla siis. Aamutalli oli tuttuun tapaan neljältä ja puoli seitsemältä lähdin kävelemään kotiin ja yllätyksekseni löysin kuin löysinkin perille. Nyt on hyvää aikaa hengähtää hetki, vähän järkkäillä kamoja yms. Iltapäiväksi sitten onkin luvassa töitä laukkakisoissa!