Keskustaan ja takasin

Eilen puolenpäivän jälkeen alkoi laukkakisat täällä Ascotin radalla, kuten aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Laukkastarttien lisäksi siellä oli jonkin näkönen estehyppynätyös/-kilapilu, johon olin lupautunut töihin avustamaan esteiden puomien nostelussa. Laukkakilpailut oli oikeastaan juuri sellaiset kuin olin odottanutkin; hienosti pukeutuneita ihmisiä, vedonlyöntiä, hienoja hevosia, ruokia ja niin edelleen.  Oli kiva saada olla siellä töissä niin pääsi samalla vähän "pintaa syvemmälle" eikä tarvinnut tyytyä vaan katsomosta katselemaan.

     Laukkakisojen käytiin katsomassa greyhoundeja eli käytiin vinttikoirakilpailuissa. Aluksi ajatus ei kauheasti innostanut, mutta hyvä että tuli käytyä sillä paikan päällä käyminen muutti mun ennakkokäsitykset lajista. Hyvin hoidetut, hienot ja lihasikkaat koirat selvästi tykkäsivät siitä mitä tekivät ja suhtautuivat asiaan huumorilla; aina startin jälkeen ne rupesivat leikkimään keskenään ja näyttivät elämäänsä tyytyväisiltä, hyvä niin.
   

      Vaikka mulla olis tänään aamu töistä vapaata eli olisin saanut nukkua niin jo kuuden jälkeen olin matkalla lähistöllä oleville markkinoille. Huvikseni en sinne mennyt vaan tarkoituksena oli löytää pyörä, joku halpa mutta hyvä. Ja sehän löytyi. Aikani kierreltyä lähdin ihan ikiomalla pyörälläni polkemaan kotiin.

      Täältä missä asun, on noin 10-15km Perthin keskustaan, autolla vähän lyhyempi matka. Julkiset kulkee kuulemma hyvin ja melko usein, mutta en jaksanut ottaa selvää niiden aikatauluista ja halusin nähdä kaupunkia muualtakin kuin auton ikkunasta, joten hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kännykällä navigoiden keskustaan päin. Täällä pyöräily ei ilmeisesti oo kovin suosittu tapa kulkea paikasta toiseen ja ymmärrän nyt kyllä miksi; pyörätiet/jalkakäytävät on kapeita ja osa niistä huonossa kunnossa ja vähän väliä tulee vastaan pitkiä, loivia mäkiä (ja juuri kun on saanut alamäessä hyvät vauhdit niin vastaan tulee liikennevalot, jotka tietysti punaisena...). 

       Oli siis ensimmäinen kertani kun kävin keskustassa ja kerkesin näkemään siellä vietetyissä kolmessa tunnissa tasan yhden kadun ja sen varrella olevia kauppoja. Kaupat oli auki ja ihmisiä oli paljon sunnuntaista huolimatta. Oman tunnelmansa loi myös lahjakkaat katuesiintyjät, joiden rinnalla Vaasan torin kulmassa haitaria soittavat jäävät kyllä aika pahasti alakynteen. 

        Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta koska iltapäivällä odotti työt niin täytyi lähteä hyvissä ajoin pois. Työt oli ohi jo tunnissa sillä sunnuntaisin ei ole yhtä paljon hommia kuin arkisin. 

 Markkinoilta

 Petar Cirovic, sai monet ihmiset pysähtymään ja kuuntelemaan, mut mukaan lukien

 Tätä maisemaa katsoessa tulee väkisnkin ajatelleeksi "mikä ei kuulu joukkoon". Muuallakin keskustassa oli koitettu tuoda esiin joulufiilistä erilaisilla koiristeluilla, mutta mun mielestä ne näytti lähinnä huvittavilta tuolla helteessä ja palmujen seassa.