Still alive

Hengissä ollaan ja hyvää kuuluu vaikka hiljaista on ollutkin! Hämähäkin puremasta oon tosiaankin toipunut täysin ja viime perjantaina palasin töihin. Olo oli ensimmäisenä päivänä toki aika hutera, mutta onko tuo ihmekään kun neljään päivään en ollut syönyt mitään. Jälleen sain perjantaina aamulla radalla ollessani huomata kuinka pienet piirit täällä Ascotissa on ja kuinka olemattomatkin asiat kulkee jokaisen tietoon. Todella monet henkilöt, myös ne joita en tunne edes nimeltä, kysyivät ohimennessä vointiani ja huolehtivat toipumisestani. Sain myös uuden lempinimen, tähän mennessä mua on kutsuttu vaan Sonjaksi tai nimillä "Son", "Sonny" jne mutta nyt olin joillekkin myös "Miss Spider Bite" haha.
      Maanantaina pääsin vihdoin piiitkästä aikaa hevosen selkään, tai oikeastaan kolmen. Ensin uusi tuttavuus Harry, jonka jälkeen oli vuorossa Hulda, uusi tuttavuus sekin ja viimesenä mutta ei vähäisimpänä Stefanin hevonen. Päivällä käytiin Samun kanssa tappamassa aikaa muun muassa ruokailun merkeissä ja panttilainaamoja kierrellen. Illalla iltatallin jälkeen käytiin Pihlan kanssa vaihtamassa kuulumisia ja jauhamassa turhanpäiväisistä asioista. Päivä oli siis melko kiireinen eikä ainakaan ollut tylsää missään vaiheessa.
       Tiistaina ratsastettavana oli kaksi hevosta, Hulda ja Stanley, joka starttasi treenikautensa tuolloin ja vaikutti erittäin mukavalta tapauskelta. Päivällä käytiin taas kauppoja läpi Samun kanssa ostoskeskuksessa, jossa en ollut aiemmin käynyt. Syötiin myös maailman parhaat vohvelit!
        Tänään, keskiviikkona, ilma oli aamulla erittäin epämotivoiva. Pientä sadetta jatkui koko työpäivän ajan ja vielä vähän sen jälkeenkin, mutta onneksi ratsastus oli hyvin ajoitettu ja selvittiin kuivin nahoin. Salome ratsasti Huldalla ja itse menin Stanleylllä, meni oikein mukavasti ja Stanleykin nautti olostaan ja koitti pariin otteeseen heittää perää ilmaan eli pukitella, ihan vaan silkasta ilosta. Päivällä käytiin syömässä, minkä jälkeen istuttiin paikallisessa ihan vaan tuhlaamassa aikaa ja kyllähän se aika siinä sitten nopeeta vierähtikin.
         Pakko vielä mainita että viime päivinä oon saanut olla useaan otteeseen sydämen kuvat silmissä; lauantaina vietin illan 16-viikkoisen pikkujätkän seurassa, varsinainen hymypoika ja sydänten murskaaja, (ihmislapsi siis kyseessä!!). Eilen iltapäivällä töissä ollessa sain alle 10-vuotiaiden hulivilipoikien jakamattoman huomion ja löysin tekstin maahan liidulla kirjoitettuna, jossa luki nimeni, pari sydäntä ja poikien nimikirjaimet perässä. Varsinaisia naistenmiehiä! Ja tänään tapasin 10-viikkoisen Walker-koiranpennun, josta pitäisi tulla uusi "vahtikoira" tallillemme, mutta vaikea uskoa että se pieni ja hieman pelokas hauva-vauva tekisi pahaa kärpäsellekään.

Eräänä päivänä käytiin pienellä ajelulla ja tuli nähtyä vähän erilaista maisemaa, ei sitä tyypillistä kuivaa ja karua kasvillisuutta vaan vihreitä metsiä, mäkistä maastoa ja mutkittelevia teitä.

Kuvassa etualalla olevat hevoset ovat meidän tallin Pete ja Roxy työskentelemässä kiitolaukaten

Koitin ottaa Stefanin hevosesta kuvan, mutta ei oikeen onnistunut kun se oli niin kiinnostunut kännykästä

En ole vielä tottunut näkemään taivasta täysin pilvisenä täällä, sillä täällä viettämäni vajaan neljän kuukauden aikaiset sadepäivät ovat toistaiseksi yhden käden sormilla laskettavissa

Tässä aiemmin mainitsemani poikien jättämä kirjoitus :D