sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Nauru pidentää ikää!

Voiko ihminen nukkua liikaa? Ei mun mielestä, en mä ainakaan ja varsinkaan jos ottaa huomioon korvattavat univelat. Tänään kävin tekemässä aamutallin, sitten nukuin, nukuin, nukuin ja nukuin vielä vähän lisää. Iltapäivällä kävin tekemässä iltatallin ja pian rupean taas nukkumaan. Ei siis kovin tapahtumarikas päivä, mutta onnekseni osaan nauttia vähän pieniemmistäkin asioista, joten tähänkin sunnuntaihin sisältyi omat hohdokkaat hetkensä. Yksi niistä hetkistä oli muutaman minuutin kestävä upea auringonlaskun värjäämä taivas.
        Suunnuntaisin töissä ollessa on myös aivan oma tunnelmansa, hevoset tietävät että luvassa ei ole työpäivä vaan sen sijaan jokainen puuhailee omiaan tai kerjää huomiota omalla tavallaan. Osa tulee heti portille vastaan ja seuraa aivan iholla kiinni mun siivotessa jaardia(=karsinaa). Joku toinen saattaa puolestaan etsiä hiekan joukosta puista pudonneita satunnaisia lehtiä tai repiä suolakiven narua, toisin sanoen on aivan omissa maailmoissaan. Joku tulee häiritsemään mun työntekoa kaikin mahdollisin keinoin; kaataa lantaämpäriä, koittaa syödä talikonvartta, kaataa vesiasitaansa jne. Muutama sitten tyytyykin vain olemaan olemuksellaan niin vastuttamattoman herttaisia etten malta olla kuluttamatta aikaa rapsutteluun ja turhanpäiväiseen puuhailuun.


Torstaina pääsin töistä sen verran aikaisin että aikaa jäi ruhtinaallisesti mennä ratsastamaan pääradalle. Se siis suljetaan takarataa aikaisemmin ja ne aamut ovat harvassa, jolloin kerkeän omien töiden jälkeen pääradalle ratsastamaan. No nyt kävi niin hienosti että kerkesin ratsastamaan kaksi hevosta siellä. Ensin menin Fattyllä, (suomalaisittain ja tutummin Läskillä) seuranamme Alfie.
      Seuraavaksi satulan sai selkäänsä Bella, ja Boss tuli kaveriksi. Mentiin vähän vähän reippaampi tempoinen treeni, vauhti ei kuulemma kovin montaa sekuntia jäänyt kilpailuvauhdista. Oli taas aivan sssuperhauskaa! Talliin palattuamme ja Bellan hoidettuani suuntasin toiselle tallille ratsastamaan Stefanin hevosen. Se on ollut tähän mennessä oikein mukava tytöntyllerö, melko herkkä ja terävä varsinkin nyt kun sillä ei ole enää rauhottavaa ollut. Sillä ei ole mitään stablenamea eli ns. kutsumanimeä muuta kuin "Stefanin hevonen", joten vähän haastavaa kirjottaa siitä millään nimellä!

Alfie otti ilon irti mun rikkoutuneesta pyöränrenkaasta!

Perjantai oli kaikin puolin tosi hämmentävä päivä, huvittava myös ja ehkä juuri siksi niin hämmentävä. En tiedä johtuiko se vähäisistä yöunista vai pelkästään mun ainutlaatuisesta ajatuksenjuoskusta, mutta olin koko päivän erittäin hilpiessä tunnelmissa. Pienet asiat sai nauramaan ja niitä miettiessä nauroin vielä viiden minuutin kuluttua samalle asialle. Välillä yksin kulkiessakin saatoin hymähdellä itsekseni jollekkin täysin olemattomalle. Suoriuduin töistä kuitenkin moitteettomasti ja töiden jälkeenkin pysyin hevosen selässä, vaikka välillä löysinkin itseni istumasta lattialta satula sylissäni ja vedet silmissä nauraen. Nyt jälkeen päin kun miettii niin joku olisi voinut mun luulla olevan karannut hullujen huoneelta vaikka totuushan on se että olin vaan oma itseni!
      Koko päivä kului hevoshommissa ja oli kuin joku hevosleirillä vietetty päivä. Aamun Stefanin hevosen ja Bellan ratsastuksen jälkeen tuli syötyä terveellinen McDonalds-ateria, minkä jälkeen ripustin itselleni riippumaton talliin ja vetäsin vajaan tunnin katkonaiset päiväunet kengittäjän kengittäessä samalla hevosia käytävällä. Myöhemmin kävin vielä ratsastamassa Bossin takaradalla ja sen jälkeen suuntasin vielä omiin töhin iltatallia tekemään.



Törmäsin eräänä päivänä netissä tekstiin, johon pystyn samaistumaan tällä hetkellä hyvin:

Älä turmele sitä mitä sinulla on,
haluamalla sitä mitä sinulla ei ole;
ja muista, että mitä sinulla nyt on,
oli kerran niiden asioiden joukossa,
joista vain uneksit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti