10 397 MILES AWAY: Uutta ja ihmeellistä

Torstait on yleensä päiviä, jolloin pääsen ratsastamaan pääradalle ennen sen sulkemisaikaa, sillä pystyn tarpeen vaatiessa lähtemään töistä aikaisemmin ja niin kävin taas viime torstaina että kerkesin radalle. Ratsastin Huldalla ja ihan mukavastihan tuo meni. Takaradalla ratsastin Stanleyn joka on varmaan yksi mukavimmmista hevosista, joita oon täällä ratsastanut. Sen liikkeet on niin mukavat että voisin olla sen satulassa kaiket päivät, lisäksi ratti ja jarrut toimii henosti.

Perjantaina töiden jälkeen kävin takaradalla Stefanin hevosella, minkä jälkeen auto kurvasikin tallin pihasta kohti mun uutta työpaikkaa. Kyllä, luitte oikein; uutta työpaikkaa! Matkaa paikan päälle kertyi noin 25km. Kyseessä on siis erään ison valmentajan farmi, jolla asuu n.40 hevosta, Ascotissa kyseisellä valmentajalla on myös useita kymmeniä hevosia treenissä. Kävin vain sanomassa heipat ja esittelemässä itseni ja katselin vähän ympärilleni. Paikka vaikutti viiihtyisältä, pomo mukavalta ja työtehtävät lupaavilta; usean hevosen ratsastusta päivittäin perus tallihommien lisäksi, palkkaankin olen oikein tyytyväinen. Paluumatkalla söin ensimmäisen kerran elämässäni sushia (tosin kasvisversiona) ja näin uusia alueita Perthistä ja voin sanoa että nättiä oli!

Lauantaina tarkoitukseni oli ratsastaa vain Stanley, mutta yllätyksekseni löysin itseni myös erään hevosen selästä, jolla en ollutkaan aiemmin ratsastanut, mutta ihan hyvinhän se meni, heppa olis tosin ehkä halunnut mennä kovempaakin jos siltä olisi kysytty. Päivällä lähdettiin Samun kanssa ajamaan kohti erästä osoitetta ja paikan päällä meitä odotti auto. Punainen uutuuttaan kiiltävä Ferrari. No ei ehkä aivan ferrari, mutta 94-vuoden Toyota paikatulla maalipinnalla ja lommo takavalon vieressä. Niinhän siinä sitten kävi että raha vaihtoi omistajaansa ja samasa hetkessä autosta tuli mun. Mun elämäni ensimmäinen ikioma auto! Takaisin kotiin lähtiessä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hypätä itse ratin taakse ja seurata Samua sen ajaessa edellä. Eikä se ollutkaan lopulta kovin vaikeaa ajaa vasemmanpuoleisen liikenteen seassa ja auton käyttökin sujui melko luontevasti! Ainoa virhe, johon huomasin syyllistyväni useampaankin otteeseen oli että auto meinasi huomaamattani lipua liikaa vasempaan reunaan ja kohti piennarta, mutta sekin vaan tottumiskysymys, joten tuskin täälä ajaminen tulee tuottamaan sen kummempia ongelmia.

Lauantai-iltana oli Hannan ja Samun läksiäiset, joissa saatiin paljon liian hyviä ruokia ja jälkiruokia, juomapuolesta oli myös huolehdittu järjestäjän osalta. Myöhemmin illalla lähdettiin pääasiassa suomalaisten kesken käymään vilkasemassa yöelämää muuallakin, mutta kotiuduttiin jo hyvissä ajoin. Ilta oli kiva, mutta myös muutamat kyyneleet vierähti poskelle väistämättä Hannan yrittäessä pitää puhetta. Se oli kyllä semmonen tilanne että ei siinä sanoja olisi edes tarvinnut koska Hannan olemuksesta jo näki kaiken mitä olisi ollut sanottavana. En halua vielä edes kuvitella sitä päivää kun itse joudun jättämään kaiken tänne taakseni!

Sunnuntai olikin vapaapäivä ja laiskottelun lisäksi käytiin tyttöjen kanssa ajelulla ja pizzalla. Nyt nukkumaan ja ristiriitaisin mielin alkavaan työviikkoon, Perjantaina aloitan työt uudessa paikassa eli työmatka pitenee huomattavasti, työpäivät pitenee ja työkaverit vaihtuu, mutta pääsen ratsastamaan enemmän ja vaihtelu virkistää. Silti jään kaipaamaan aamuja radalla vaikka toki palaan takaisin vielä Ascotiin töihin!

Tulipa taas paljon tekstiä kun tylsyyttäni innostuin tarinoimaan! Jos nyt vielä "pari" kuvaa näytille...