Australia day

Eilen, maanantaina 26. päivä vietettiin tällä Australiassa Australia Daytä. "normaaleilla ihmisillä" se on vapaapäivä, mutta ei meillä hevosihmisillä. Aamulla oli normaalisti työt ja ratsastukset.
       Iltapäivällä lähdin suomalaisen täällä 10kk asuneen Pihlan, jota en ollut aiemmin tavannut, kanssa liikenteeseen. Yhteinen sävel löytyi helposti ja löysin vertaistukea huonon suuntavaiston omaavasta ja ruoan laittoa vihaavasta henkilöstä! Pihla siis haki mut ja ajettiin yhdelle rautatieasemalle, josta otettiin juna keskustaan. Hetken haahuiltiin ja ihmeteltiin kunnes valuttiin ihmisvirran mukana ensin johonkin puistoon, mutta koska se ei saanut meitä vakuuttuneeksi niin lähdettiin kävelemään Kings Parkiin, puisto reilun kilometrin päässä.
       Ihmisiä oli todella paljon liikenteessä ja Kings Parkin nurmikot ja kadut olivat täynnä piknikillä olevia tai muuten vaan paikan päällä ihmetteleviä ihmisiä. Löydettiin meille mukava paikka nurmikolta, josta oli hyvät näkymät joelle ja oikeastaan koko kaupungin suuntaan.
        Australia Day on yksi isoimmin juhlituista juhlista täällä ja sen kunniaksi kahdeksalta illalla joella, kaupungin sydämessä, alkoi valtavat parikymmentä minuuttia kestävät ilotulitukset. En oo kyllä yhtä massiivista ilotulitusta nähnyt eläessäni, joten oli ehdottomasti näkemisen arvoinen.
        Ilotulitus taisi olla jokaiselle illan kohokohta nimittäin heti sen päätyttyä alkoi ihmiset vyörymään pois. Onneksi oltiin sillä asenteella liikkeellä ettei annettu tungoksen ja ruuhkien pahemmin haitata, joten ei ärsyynnytty väenpaljoudesta. Pienen etsimisen jälkeen päästiin junan kyytiin ja siitä sitten autolla kotiin, kello taisi olla kymmenen paikkeilla sillon.

Tänään sain hetki sitten kuulla surullisia uutisia Suomesta viime yöltä. Kaveri, hyvänmielenlähettiläs, maailman suurimman sydämen omaava, vertaansa vailla olevan huumorintajun hallitseva ja sympaattinen henkilö nukkui pois liian varhain. Monen ihmisen tuntema ja muistoja jälkeensä jättänyt henkilö. Itselleni päällimmäisenä mieleen tulee ne pitkät illat raviskan pihassa nauraen, talvi-illan ajelut pitkin maakuntaa, kevätpäivän ajelut rannikolla, pajunkissojen poimiminen, ravireissujen puhelut, hienot ajatukset ja mieleenpainuvat sanat. Aidoista aidoin ihminen. Olen todella kiitollinen että päivää ennen Australiaan lähtöä soitin kysyäkseni kuulumiset ja sanoakseni heipat, jolloin hän kysyi: "Onko tää nyt joku jäähyväispuhelu?", sanoin että ei sentään. Vaan enpä osannut sillon aavistaa.