Vuoden ensimmäiset kuulumiset

Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin

Elän täysillä hetkessä

Matkalla nauttien retkestä

Niinkuin kaikki oletettavasti tietää, vuosi vaihtui ja nyt pitäisi opetella eroon 2014 ja saada 2015 kuulostamaan luontevalta. Joka vuosi sama juttu; aina yhtä vaikeaa totutella uuteen vuosilukuun kirjoittaessa ja puhuessa! Mun osalta vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja myöhäisillä tunneilla, aamulla oli kuitenkin oltava jo skarppina töissä.

      Perjantaina menin totuttuun tapaan ratsastamaan töiden jälkeen ja olin yhtä hymyä kun ratsastukset oli ratsasteltu. Joku osa mun aivoissa loksahti paikoilleen ja tajusin taas millin verran enemmän mitä ja miten mun pitää siellä hevosen selässä tehdä ja olla. 

      Iltapäivällä lastattiin Ossi-heppa traileriin ja ajettiin n.20min(?) tallille, missä Jessikan ratsut on. Kun hevoset oli satuloituna niin mä hyppäsin Ossin selkään ja lähdettiin kolmen hevosen voimin Jessikan ja Jenin kanssa Mundy Regional Parkiin. En tiedä miten sen selittäisin oikein ja ymmärrettävästi, mutta meidän ratsastusreitti kulki piktin ja poikin, ylös ja alas semmosta rinnettä, jonka huipulta oli upeat näkymät koko Perthiin. Mun pohjanmaalaisin silmin katsottuna olimme vuorella, jonkun lappalaisen mielestä se oli ehkä jonkinlainen pieni tunturi, en tiedä kuitenkaan mikä se virallisesti ottaen on. Iso rinne? Ratsastus kesti lähes kaksi tuntia ja oli kyllä kiva kokemus, jotain semmosta taas mitä ei Suomessa pääsisi tekemään. 

      Tänään (lauantaina) ratsastin töiden jälkeen Nedin sijaan 2-vuotiaalla Nistillä (Misty se oikeasti on...) Misty meni tosi kivasti enkä voinut olla muuta kuin tyytyväinen ratsastuksen jälkeen. Viime päivien ratsastelut on menneet niin hyvin että pelkään että tää on vaan jotain "tyyntä myrskyn edellä" tai "liian hyvää ollakseen totta" ja pian putoan taas maan tasalle, jos en kirjaimellisesti hevosen selästä niin jotain muuta vastaavaa. Toivotaan toki että kaikki sujuu jatkossa yhtä hyvin!

Hood oli seurallisena tänään iltatallia tehdessä. Se on kuulemma nuorempana ollut aivan hullu tapaus, mutta nykyään osaa käyttäytyä paremmin.

      Pakko vielä loppuun kertoa tämä: Torstaina täällä järjestettiin isot laukka kisat, Perth Cup. Meidän tallista eräs hevonen oli menossa kilpailemaan puolesta miljoonasta dollarista, mutta kyseisen päivän aamuna eläinlääkärin määräyksestä hevonen jouduttiin jättämään pois kilapilusta. Tapaus sai mut miettimään ja ihailemaan eläinlääkärin, valmentajan, kisojen järjestäjien ja kaikkien osallisten päätöksentekokykyä. Ei varmasti ole helppoa eläinlääkärillä kieltää hevosta juoksemasta muutamien tuntien päästä koittavissa kisoissa, kun valmentajalla ja omistajilla dollarien kuvat silmissä. Oli hienoa nähdä että lajissa ollaan mukana hevosen ehdoilla ja hevonen ei ole pelkkä rahantekoväline. Kyseinen hevonen pääsi nyt viettämään ansaitsemiaan eläkepäiviä eikä tule enää kilpailemaan laukkahevosena.