Pala paratiisia!

Kiehtova, lumoava, kaunis, epätodellinen ja upea kokemus. Sitä kaikkea Rottnest Island ja siellä vietetty päivä oli mulle. Tänään, sunnuntaina, lähti aamulla puoli 8 lautta kuljettamaan mua ja Pihlaa 45 minuutin matkan päähän saarelle nimeltä Rottnest Island. Oltiin malttamattomia kuin pikkulapset ja hymy korvissa kun vihdoin oltiin perillä.
       Saari on kooltaan noin 10x4km ja olimme vuokranneet pyörät, joilla oli tarkoitus päästä kulkemaan saarella. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomia, vesi täydellisen turkoosia ja joka mutkan ja mäen takaa paljastui toinen toistaan hienompia näkymiä. Aikaisemmin olen nähnyt vastaavia maisemia vain matkaesitteiden kansissa, googlen kuvahaun tuloksissa ja haaveissani, mutta en uskonut että ne voivat oikeasti olla todellisia.
        Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin hyväntuulinen, ihana irtiotto arjesta ja paljon kertyi taas hyviä muistoja. Ainoana miinuksena voisin sanoa huonot suuntavaistomme aiheuttamat lisäkilometrit, sisämaassa löyhkäävät järvet ja välillä loputtomilta tuntuvat ylämäet. Kerran onnistuin myös lentämään komeassa kaaressa turvalleni pyörän kanssa kun laukun remmi jäi eturenkaan väliin. No, onneksi selvisin vain parilla mustelmalla ja hyvillä nauruilla! Kamera räpsyi tiuhaan ja oli vaikea koittaa karsia tänne blogiin vajaan 500 kuvan joukosta ne parhaimmat ja sellaiset, jotka tuovat upeat näkymät oikeuksiinsa, mutta tässäpä nyt muutamia:

Ps. Yllä oleva kirjoitus ei ole maksettu mainos saaresta vaan rehellinen mielipide sen ihanuudesta

Hahah ei voisi enempää turistilta näyttää!

Saarella näkyi myös näitä ihastuttavia eläimiä, quokkia. Ne elävät kuulemma pääasiassa vain juuri kyseisellä saarella ja oli mukava päästä niitä näkemään lähietäisyydeltä

Vuokrattiin myös snorklauskamat, mutta voin sanoa että ei ollut ollenkaan mua varten kyseinen harrastus! Olihan se toki kiva tiirailla veden alle, mutta tuon putken kautta hengittäminen oli aivan hirveetä, joten luovutin sen suhteen jo alkumetreillä

Pitkän päivän jälkeen käytiin syömässä hyvää ruokaa, syötiin siis toki muutakin kuin kuvassa näkyvät jälkiruoat!

En voinut vastustaa kiusausta ottaa tästä hellyyttävästä näystä kuvaa!

Viikkokatsausta

Kuluneella viikolla oon muun muassa ollut uittamassa hevosia rannalla, vienyt lantakuormaa farmille, nauranut paljon, viettänyt aikaa mukavien ihmisten seurassa, ratsastanut niin taka- kuin pääradallakin, käynyt keskustassa vähän shoppailemassa ja elänyt ihan vaan normaalia arkea. Ennen kaikkea nauttinut elämästä.

Ascotin ilta-asurinko

Läheisten maastopalojen savauja

Boss 2v oli ensimmäistä kertaa elämässään rannalla ja tykkäsi kovasti seuranaan täysveljensä Sheep

Nauru pidentää ikää!

Voiko ihminen nukkua liikaa? Ei mun mielestä, en mä ainakaan ja varsinkaan jos ottaa huomioon korvattavat univelat. Tänään kävin tekemässä aamutallin, sitten nukuin, nukuin, nukuin ja nukuin vielä vähän lisää. Iltapäivällä kävin tekemässä iltatallin ja pian rupean taas nukkumaan. Ei siis kovin tapahtumarikas päivä, mutta onnekseni osaan nauttia vähän pieniemmistäkin asioista, joten tähänkin sunnuntaihin sisältyi omat hohdokkaat hetkensä. Yksi niistä hetkistä oli muutaman minuutin kestävä upea auringonlaskun värjäämä taivas.
        Suunnuntaisin töissä ollessa on myös aivan oma tunnelmansa, hevoset tietävät että luvassa ei ole työpäivä vaan sen sijaan jokainen puuhailee omiaan tai kerjää huomiota omalla tavallaan. Osa tulee heti portille vastaan ja seuraa aivan iholla kiinni mun siivotessa jaardia(=karsinaa). Joku toinen saattaa puolestaan etsiä hiekan joukosta puista pudonneita satunnaisia lehtiä tai repiä suolakiven narua, toisin sanoen on aivan omissa maailmoissaan. Joku tulee häiritsemään mun työntekoa kaikin mahdollisin keinoin; kaataa lantaämpäriä, koittaa syödä talikonvartta, kaataa vesiasitaansa jne. Muutama sitten tyytyykin vain olemaan olemuksellaan niin vastuttamattoman herttaisia etten malta olla kuluttamatta aikaa rapsutteluun ja turhanpäiväiseen puuhailuun.

Torstaina pääsin töistä sen verran aikaisin että aikaa jäi ruhtinaallisesti mennä ratsastamaan pääradalle. Se siis suljetaan takarataa aikaisemmin ja ne aamut ovat harvassa, jolloin kerkeän omien töiden jälkeen pääradalle ratsastamaan. No nyt kävi niin hienosti että kerkesin ratsastamaan kaksi hevosta siellä. Ensin menin Fattyllä, (suomalaisittain ja tutummin Läskillä) seuranamme Alfie.
      Seuraavaksi satulan sai selkäänsä Bella, ja Boss tuli kaveriksi. Mentiin vähän vähän reippaampi tempoinen treeni, vauhti ei kuulemma kovin montaa sekuntia jäänyt kilpailuvauhdista. Oli taas aivan sssuperhauskaa! Talliin palattuamme ja Bellan hoidettuani suuntasin toiselle tallille ratsastamaan Stefanin hevosen. Se on ollut tähän mennessä oikein mukava tytöntyllerö, melko herkkä ja terävä varsinkin nyt kun sillä ei ole enää rauhottavaa ollut. Sillä ei ole mitään stablenamea eli ns. kutsumanimeä muuta kuin "Stefanin hevonen", joten vähän haastavaa kirjottaa siitä millään nimellä!

Alfie otti ilon irti mun rikkoutuneesta pyöränrenkaasta!

Perjantai oli kaikin puolin tosi hämmentävä päivä, huvittava myös ja ehkä juuri siksi niin hämmentävä. En tiedä johtuiko se vähäisistä yöunista vai pelkästään mun ainutlaatuisesta ajatuksenjuoskusta, mutta olin koko päivän erittäin hilpiessä tunnelmissa. Pienet asiat sai nauramaan ja niitä miettiessä nauroin vielä viiden minuutin kuluttua samalle asialle. Välillä yksin kulkiessakin saatoin hymähdellä itsekseni jollekkin täysin olemattomalle. Suoriuduin töistä kuitenkin moitteettomasti ja töiden jälkeenkin pysyin hevosen selässä, vaikka välillä löysinkin itseni istumasta lattialta satula sylissäni ja vedet silmissä nauraen. Nyt jälkeen päin kun miettii niin joku olisi voinut mun luulla olevan karannut hullujen huoneelta vaikka totuushan on se että olin vaan oma itseni!
      Koko päivä kului hevoshommissa ja oli kuin joku hevosleirillä vietetty päivä. Aamun Stefanin hevosen ja Bellan ratsastuksen jälkeen tuli syötyä terveellinen McDonalds-ateria, minkä jälkeen ripustin itselleni riippumaton talliin ja vetäsin vajaan tunnin katkonaiset päiväunet kengittäjän kengittäessä samalla hevosia käytävällä. Myöhemmin kävin vielä ratsastamassa Bossin takaradalla ja sen jälkeen suuntasin vielä omiin töhin iltatallia tekemään.

Törmäsin eräänä päivänä netissä tekstiin, johon pystyn samaistumaan tällä hetkellä hyvin:

Älä turmele sitä mitä sinulla on,

haluamalla sitä mitä sinulla ei ole;

ja muista, että mitä sinulla nyt on,

oli kerran niiden asioiden joukossa,

joista vain uneksit

Time flies!

Tavallaan kauheeta huomata kuinka nopeasti aika kuluu ja vielä kaikenlisäksi aivan huomaamatta! Viikot vierii ja päivät kuluu ja tänään tuli tasan kolme kuukautta täyteen vietetyksi tällä ihanalla mantereella. Working & Holiday-viisumin turvin oleminen on ollut omalla kohdallani erittäin working-painotteista, mutta siitä huolimatta koko täällä vietetty aika on tuntunut pelkästään lomailulta.

Viime päiviin on sisältynyt paljon kaikenlaista, ei mitään suurta eikä kovin ihmeellistä, mutta joka tapauksessa tekemistä on riittänyt. Eräänä päivänä käytiin vuosikkaiden tulevaisuuden laukkahevos-lupausten huutokaupoissa. Ei, en huutanut itselleni hevosta! Vaikka pakkohan se on myöntää että tarjolla olevat hevoset tekivät kyllä muhun vaikutuksen viimestellyllä ulkonäöllään ja kypsällä käytöksellään. 

       Työpaikallani hevoset eivät ole niinkään joka päivä edustaneet käytöksellään ja välillä onkin tuntunut niitä taluttaessa että narun päässä on neljällä jalalla kulkevan hevosen sijaan lentoon lähdössä oleva lentokone; välillä hypitään kahdella jalalla, välillä jalat katoaa kokonaan alta ja kaadutaan kumoon, välillä pelätään ohikulkevaa valkoista ponia, välillä ei suostuta tulemaan pesupaikalle... Lista on loputon! Kaikesta huolimatta meillä on töissä tällä hetkellä kasassa melko hyvä nelijalkaisten sakki, kaikki suhteellisen asiallisia tapauksia käsiteltäessä vaikka suurin osa onkin melko hyvässä tikissä ja starttikuntoisia täysverisiä. 

      Vaikka mulla on jo tähän mennessä paljon töitä hevosten parissa niin sain yhden pestin lisää. Sain ratsastettavakseni Stefanilla treenissä olevan 2-vuotiaan tamman. Aluksi oli pieniä epäilyksiä kyseisen hevosen toimivuudesta, mutta koin sen ja koen edelleen mielenkiintoisena ja opettavaisena haasteena työskennellä itsenäisesti nuoren hevosen kanssa. Toki kuuntelen mitä valmentajalla on sanottavana ja teen työni parhaani mukaan. 

        Sunnuntaina ja maanantaina aikaa kului paljon siivoamiseen kotona, kiitos tiistaina koittaneen vuokratarkastuksen, jota varten piti käydä jokainen nurkka läpi ja kiillottaa säihkyväksi. Jotain kivaa kuitenkin mahtui sunnuntaille, kun käytiin hevosten kanssa rannalla. Tällä kertaa en itse ollutt hevosella matkassa vaan sen sijaan ulkoilutin kameraa.

       Mun elämä hankaloitui hieman vähän aikaa sitten kun pyöräni kumi sanoi poks ja musta itsestäni ei ollut rengasta vaihtamaan. Aikani kalastelin kyytejä ihmisiltä, mutta tänään vihdoin sain pyörän kuntoon enkä ole enää riippuvainen muiden menoista ja kyydeistä. Ei oo muutenkaan ollut oikeen tuurin kohdillaan kulkuneuvojen kanssa viime aikoina, nimittäin yhtenä iltana Pihlan kanssa autoillessa Pihlan auto ei suostunut enää lähtemään käyntiin. Jouduttiin soittamaan joku korjaaman se ja vika löytyi kytkimestä, mutta päästiin jatkamaan matkaa!

       Ilmat ovat olleet Australialaiseen tapaan aurinkoisia eikä päivisin ole tarvinnut palella. Eilen lämpötila kävi 40:ssä asteessa ja tänään puolestaan ilma oli todella hiostava ja tukalan kuuma vaikka lämmintä olikin "vaan" 35 astetta. Illalla pyörän korjaamisen jälkeen käynti ilmastoidussa tavernassa parilla kylmällä juomalla oli kyllä paikallaan!

Sainpas vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja tuli tänne blogin puolelle kirjoiteltua kuulumisia, senkin uhalla että aamun herätys soi neljän tunnin päästä. 

Life is good!

Tällä hetkellä mulla on otsikon mukainen olo; asiat tuntuu olevan kohdillaan nyt ja kuulumisia kysyessä voin seistä sanojeni takana vastatessani että hyvää kuuluu! Eilen ja tänään koin taas uusia asioita, jotka ovat mielestäni kertomisen arvoisia, joten tässäpä juttua niistä:

Eilen sinkoilin aamulla kiireisenä joka suuntaan,. Aluksi normaali työpäivä, jonka jälkeen kävin pääradalla ratsastamassa Bellan. Sen jälkeen poljin kotiin ja pian olinkin taas jo työpaikallani kun piti lastata hevosia rekan kyytiin. Pinjarrassa, vähän reilun tunnin ajomatkan päässä oli laukakkisat, joissa oli osallisena kolme meidän tallin hevosta, kaikki ensikertalaisia. Kun hevoset lähtivät matkaan rekassa niin me lähdettiin Jolenen ja Patrickin kanssa henkilöautolla perässä. Matka hujahti ohi nopeasti "suomea puhuen", sekalaista musiikkia kuunnellen, tyhmille jutuille nauraen ja kuumuutta tuskaillen, sillä autossa ei toiminut ilmastointi!
      Perillä Pinjarrassa seurasin vain sivusta ensimmäisen hevosen suorituksen ja sitten oli mun aika päästä tositoimiin. Olin ensimmäistä kertaa sträppäämässä kisoissa, eli hoidin hevosen esittelyt sun muut. Ensin hevoset järjestäytyy numerojärjestykseen katoksien luona olevalla ringillä, josta kuljetaan jonossa yleisön edessä olevaan esittelyrinkiin. Siinä aikamme hevosia talutettua jockeyt hyppäävät selkään ja lähtevät huitelemaan radalle, jolloin sträppääjä ei luonnollisestikaan enää roiku mukana.
      Ensimmäinen mun esittelemä hevonen, Caesar, juoksi itsensä neljänneksi ja toinen, Archer, kolmanneksi. Toisen kanssa meinasin olla vähän ongelmia kun se ensikertalaisena vähän vieroksui jockeyn hyppäämistä kyytiin vauhdissa, jolloin avuksi tuli siihen tarkoitettu ratsukko. Kisoissa on siis aina pari hevosta ratsastajineen, jotka auttavat huonosti käyttäytyvien tai hankalien hevosten kanssa tulemalla rinnalle.
       Selvisin hommistani kunnialla ja kotimatkalla virkistyimme pullokaupan kautta. Perillä Ascotissa mua odotti vielä iltatalli ja sen tehtyäni oli 14 tunnin työpäivä viimein takana.

Caesar

      Tänään aamulla mun mielen valtasi vähän jännittyneet, mutta samalla innostuneet ja odottavaiset fiilikset. Lopetin työt ihan pikkusen aikaisemmin ja suuntasin Jessikan tallille. Sieltä nappasin ratsukseni Bellan ja lähdin kohti päärataa, Boss-hevonen talutettiin sinne myös. Mulla oli siis edessäni ratsatuslisenssin "korottaminen". Aikaisemmin hankkimallani ratsastuslisenssillä oli sallittua ratsastaa vain tietyllä radalla eikä kovin vauhdikasta työskentelyä. Saadakseni Fast work licensen eli nopean työskentelyn lisenssin oli saatava joku jockey ratsastamaan se kanssani. Vaikka erään jockeyn kanssa oltiin sovittu jo etukäteen että hän tulisi hoitamaan homman pois alta niin miestä ei kuitenkaan näkynyt sovittuun aikaan.
      Onneksi radalta löytyi Bruce, joka hyppäsi Bossin selkään ja lähti kanssani ratsastamaan. Ravattiin ensin ravirinkiä pari kertaa, minkä jälkeen mentiin radalle "isolle hiekalle". Tempo oli alusta lähtien reippaampaa aikaisempiin kertoihin nähden ja lopuksi mentiin pieni pätkä vielä nopeammin. Oli ihana tunne antaa hevosen mennä kovempaa vaikka se olisi halunnut mennä kovempaakin!
      Brucelta sain joitain hyviä vinkkejä ja paljon höpöttelevänä ihmisenä hän sai mut olemaan jännittämättä enää hevosen selässä olessani. Kehuja sain varmasta/luonnollisesta otteesta (mitä itse vähän kyseenalaistan) ja Jessika sanoi suorituksen olleen mallikelpoinen. Ratsastus ei voinut jättää jälkeensä muuta kuin hyvän mielen! Nyt saan siis ratsastaa ilman rajoituksia kaikilla radoilla niin kovaa kuin haluan. Enpä olisi uskonut näin pitkälle pääseväni kun Suomesta lähtiessäni en ollut edes ajatellut nousta hevosen selkään täällä. Nyt vaan tekniikkaa hiomaan ja hienosäätämään, en kyllä aio antaa itselleni paljoakaan armoa sen suhteen!
        Lisenssin suorittamisen jälkeen oli vielä Nedin ratsastuksen vuoro. Päivällä käytiin viemässä lantakuorma jonnekkin farmille ja maisemat oli näyttävät kukkuloiden yläpuolella!

Nedillä tänään takaradalla. Kuvien laatu ei oikein imartele, mutta sen verran harvoin kukaan ottaa kuvia ratsastuksesta että pakko saada hyödynnettyä nämä vähäiset ratsastukuvat!

Arkea Australiassa

Koska päiviä on kulunut ja asioita tapahtunut niin on mahdotonta muistaa jokaista niistä. Tässäpä siis kuvapainoitteinen päivitys ja muutama sana jokaiseen kuvaan liittyen. Kuvat ei välttämättä tapahtumisjärjestyksessä, mutta väliäkö tuolla. Tulossa siis paljon kuvia arkisista ja vähemmän arkisista asioista ja vähän tekstiä. Seuraavat kuvat ei edes yritä olla millään lailla taiteellisia vaan sen sijaan sattumanvaraisesti ikuistettuja hetkiä.



Pihlan kanssa oltiin Hillarys Boat Harbourissa eräänä iltana. Käytiin syömässä hyvää ruokaa mielestäni ylihinnoitellussa ravintolassa ja sen lisäksi satuttiin juuri oikeilla minuuteilla paikalle näkemään auringonlasku upeine väreineen.

Sateen ja ukkosten täyteisten päivien jälkeen oli taas mukava nähdä vähän väriä taivaalla

Mun työpäiviä piristänyt Scooby-koira oli ukkosten aikaan pelännyt niin että oli loukannut itseään ketjussa kiinni ollessaan, minkä seurauksena sai vammoistaan johtuvan tulehduksen. Lopulta meni niin huonoon kuntoon että Scoobyn oli paras päästä kivuistaan. Muistan kuinka ekoina työpäivinäni olin kauhusta jäykkänä kun se tuli portille karvat pystyssä ja hampaat esillä murisemaan, mutta nopeesti se tottui muhun ja lopulta tuli aina häntä heiluen vastaan ja seurasi mukana töitä tehdessä.

Ratsastukset on jatkuneet päivittäin; yleensä yhdellä tai kahdella hevosella per päivä, pää- tai takaradalla. Mun sisällä asuva pikku-perfektionisti on alkanut vallata tilaa ja oon tosi kriittinen itseäni kohtaan ratsastuksen suhteen, lähinnä oman tekniikkani osalta. Osaan olla tosi analyyttinen ja aina tahtomattanikin ratsastuksen jälkeen mietin mikä meni hyvin, mikä vähän huonommin ja ennen kaikkea missä pitää parantaa/mitä teen ensi kerralla toisin. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen - kyseinen sanonta pitää täysin paikkansa mun ajatusmaailmassa.

Ascot sai taas viime viikolla lisää suomalaisvahvistusta kun Salome saapui tänne. Käytiin Kings Parkissa kiertelemässä ja vielä paljon jäi näkemättä, mutta tässä muutama kuva upeista näkymistä, jotka meille avautui

Sunnuntaina lämpömittari näytti lukemaa 40 ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Päätettiin reippaina tyttöinä hypätä Salomen kanssa pyörien selkään ja polkea rannalle, löhötä siellä pari tuntia ja polkea sama matka takaisin. Kilometrejä taisi tulla lähemmäs 50 ja vettä juotua monta monta litraa, oli hauska päivä!

Siinä pienen pieni pintaraapaisu mun viime aikojen tekemisistä!