"There's a snake!"

Viikonloppu hujahti pitkälti töiden parissa; rahan tuloa ei voi estää! Eilen (sunnuntaina) käytiin illalla keilaamassa Jessikan ja Bradin kanssa enkä mä todellakaan loistanut taidoillani. Muutamasta täykaadosta huolimatta roikuin häntäpäässä pistetaulukossa oikeastaan kaikkien pelien ajan.
      Tänään (maanantai) oli helppo päivä aamulla radalla, sillä vaan 5 hevosta työskenteli siellä meidän tallista ja loput kolme kuljetettiin muutaman kilometrin päässä olevalle toiselle laukkaradalle trialeihin eli ns. "harjoituskilpailuihin"/"koelähtöön". En osaa aivan täysin selittää mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta kyseessä ei siis olleet oikeat kisat vaan siellä juostiin ikään kuin Suomessa ravureiden koelähtöjä vastaavia startteja. Mun "vastuulla" oli siellä yksi niistä meidän tallin kolmesta paikalla olevasta hevosesta ja selviydyin kunnialla hommista.
      Työpäivä siis venyi melkeen puoleenpäivään saakka ja iltapäivällä kävin vielä tekemässä iltatallin.

Australiahan on tunnettu lukuisista myrkyllisistä käärmeistään ja tänään mä sain nähdä yhden semmoisen omin silmin luonnossa! Kisoissa ollessa kun oltiin pakattu hevoset kotimatkaa varten ja oltiin Jolenen kanssa kävelemässä hevosten katoksille niin yhtäkkiä parin metrin päässä meidän edellä maassa luikerteli vähän reilun metrin mittainen vaalean ruskea käärme. Se lähti puikkelehtimaan vikkelästi kulman taakse, mistä oltiin pian taluttamassa hevosia, joten loikittiin käärmeen ohi kertomaan muille että ihmiset osaisivat olla varovaisia. Jotkut sitten meni ja hätisti käärmeen pois ja tarinan loppu ei koksaan kantautunut mun korviini että jäikö käärme henkiin vai ei.
     Olisin käärmeen nähdessämme halunnut sukupolvelleni uskolliseen tyyliin ottaa kännykän esiin taskusta ja räpsäistä kuvan siitä otuksesta, mutta se ei olisi ehkä ollut viisain teko sillä hetkellä. En tiedä minkä niminen kyseisen käärmeen laji oli, mutta kuulemma myrkyllinen se oli. Naurettiin kyllä jälkeen päin tilannetta muistellessa nimittäin sillä hetkellä kun havaittiin käärme edessämme niin mä jäin vaan osottamaan sitä hämmästyneenä: "Umm...?" ja Jolene hyppää pari metriä taakse päin säikähdyksestä huutaen. :D