Lauantaina kävin kaupungilla, tällä kertaa en pyöräillyt vaan menin ensimmäistä kertaa bussilla, mikä oli ihan hyvä ja toimiva vaihtoehto. Kaupungilla aika kului nopeasti kauppoja kierrellen ja ihmisvilinää ihmetellen, tutustuin myös pariin paikalliseen henkilöön. Hassua kuinka normaalilta tuntuu täällä ollessa että joku voi tulla kadulla vastaan, kätellä ja esitellä itsensä ja jäädä juttelemaan mukavia. Suomessa kun noin tapahtuisi niin se tuntuisi olevan maailman seitsemäs ihme, täällä sen sijaan on jotenkin luontevaa olla tuttavallinen ja mukava vieraillekin ihmisille ja odottaa heiltä myös vastaavaa käytöstä.
Sunnuntaina oli lähistöllä Eventing In The Park-tapahtuma, jossa hyvät ratsastajat kilpailivat hienoilla hevosillaan massiivisia maastoesteitä ylittäen. Lähes koko päivä kului kyseisessä tapahtumassa ja illalla uni maistui paremmin kuin hyvin.
Eilen eli maanantaina mulla oli iltapäivä vapaata töistä. Ratsastin päivän aikana kahdella hevosella; 3-vuotiaalla Nedillä, jonka selässä oon jo muutamaan otteeseen ollutkin sekä uudella tuttavuudella, parivuotiaalla Bossilla. Molemmat hevoset kulki hienosti, ratsastajassa (eli itsessäni) tosin on sitäkin enemmän puutteita. Niin paljon uutta omaksuttavaa ja ns. uudelleen opittavaa. Kun on Suomessa oppinut ratsasamaan tietyllä tavalla tiettyjä hevosia niin on vaikea oppia täällä aivan toisenlaiseen tyyliin hevostenkin ollessa erilaisia käyttötarkoituksensa puolesta Suomeen verrattuna.
Tänään eli tiistaina toistui tuttu kaava; aamulla töihin, töistä ratsastamaan ja siitä eteenpäin päivä ilman suunnitelmia. Tekemistä kuitenkin löytyi kun lähdettiin Jessikan kanssa käymään n.20-30min ajomatkan päässä sijaitsevalla Hillarys-nimisellä jonkinlaisella satama-alueella. Käytiin syömässä hyvät ruoat jälkiruokakakkujen kera ja vielä toiset jäkiruoat saatiin kun käytiin ostamassa jäätelöt. Kierrettiin muutamat kaupat läpi ja kun kävletiin hierojan ohi niin päätimme spontaanisti astella sisään ja sanoimme haluavamme niska-hartia-hieronnan. Ajatus mennä hierojalle tosta noin vain yhtäkkiä ja yllättäen oli mun mielestä aluksi tosi huvittava ajatus, mutta kun hieronta oli ohi niin pystyin vain toteamaan kuinka tarpeeseen se tulikaan, oli nimittäin pikkusen jumissa hartiat.
Sieltä sitten ajeltiin rannikkoa pitkin takasin kotikulmille. En pystynyt kuin ihailemaan sitä täydellisen turkoosina aaltoilevaa iiisoa merta ja kaupungin korkeita rakennuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti