Kuukausi Australiaa takana + joulu-asiaa

Ihan ensiksi tietysti hyvän joulun toivotukset kaikille , jotka tätä eksyvät lukemaan. Toivottavasti joulu täytti odotukset jokaisen kohdalla, oli se sitten lahjavuoren koko, onnistunut jouluateria tai hyvä seura. Tänään 25. päivä tuli tasan kuukausi täyteen elämästä täällä Australiassa, joten ajattelin vähän koota ajatuksia ja mietteitä tähän asti koetuista asioista, lähinnä tekstiä siitä miten mä henkilökohtaisesti oon asiat täällä kokenut.

Ihmiset
Ihmiset täällä Australiassa on juuri niin huolettomia ja ystävällisiä kuin olin aluksi kuvitellutkin. Positiivinen ensivaikutelma paikallisista tuli jo maassa vietettyjen ensiminuuttien aikana lentokentällä ja on jatkunut niistä hetkistä tähän päivään saakka. Useille suomalaisille tekisi hyvää viettää hetki tämän kaltaisessa kulttuurissa, jossa ei ole väärin hymyillä vastaantuleville tai vaikka tervehtiä ja kysyä kuulumisia, oli se sitten tuttu tai tuntematon.
      Töissä ollessakin aamuisin ihmiset jaksavat olla hyvällä tuulella jo aamu neljästä lähtien ja tykkään täällä olevien hevosihmisten välisestä "yhteishengstä". Ilmeisesti munkaan hyväntuulisuus ei ole jäänyt huomaamatta, sillä eräänäkin aamuna töissä radalla joku ennestään vieras kasvo tuli kysymään että mikä on saanut mut hymyilemään koko aamun niin paljon. Vastaukseski en osannut sanoa oikein mitään erityistä syytä enkä ollut edes kiinnittänyt itse asiaan huomiota. Kai se on niin että hymy ei oo pelkkä ilme vaan se pitää tuntea, kuten Elastinen laulaa Naurava kuluri-kappaleessa.
Englannin kieli
Englannin kieli ei oo ainakaan itsetuotettuna ollut koskaan mun parhaita vahvuuksia, joten näen täällä olemisen loistavana mahdollisuutena parantaa sitä osaamista. Aluksi vaikeinta oli osata reagoida ihmisten sanomisiin englanniksi ja vasta myöhemmin tuli aina mieleen että mitä kaikkea sitä olisikaan voinut vastata toisin. Moni varmaan on saanut musta väärän kuvan täällä ja luulevat että oon hiljainen ja melko vähäpuheinen, vaikka suomeksi kyllä juttua tulisi enemmänkin ja koen olevani sosiaalinen ihminen. Eniten turhauttaa se, että en tiedä engalnniksi paljoa semmosia keskustelua värittäviä sanontoja vaan sen sijaan välillä puhe en juurikin sitä koulussa opitun kaltaista.
     Aksentti erottuu hyvin britti- ja jenkkiaksenteista. Henkilöt, jotka puhuvat vahvalla aksentilla ja vielä kaikenlisäksi nopeasti, ovat melko haastavia ymmärtää ja aivan hävettää välillä pyytää ihmisiä toistamaan sanomisiaan.Yksi naurettava syy, joka on saanut mut epäröimään myös englannin kielen käyttöä on ajatus siitä että se on näiden ihmisten äidinkieli, joten he huomaavat kaikki virheet ja takeltelut. Myös muiden suomalaisten seurassa/kuullen on tosi luonnotonta puhua englantia kun periaatteessa voisi yhtä hyvvin käyttää suomen kieltä. Oon kuitenkin rohkaistunut koko ajan puhumaan enemmän ja enemmän sekä olemaan ajattelmatta liikaa mitä ja miten sanon, kunhan sanon.
Liikenne ja yleinen turvallisuus
Perth on haastava kaupunki siinä mielessä että ydinkeskusta on rajoittunut pienelle alueelle ja esikapunki- ja asuinaluetta on levittynyt todella laajalle, joten välimatkat on melko pitkiä. Aina en sentään pyörällä joka paikkaan viitsi mennä niin oon ollut kiitollinen piakallisliikenteen sujuvuudesta. Kuten jo aiemmin oon maininnut niin vaihtoehtoja riittää niin aikatauluissa kuin reiteissäkiin, kunhan asiakas osaa ottaa selvää. Takseja kulkee paljon ja niiden hintakaan ei ole sietämätön varsinkaan jos on useampi matkustaja maksamassa matkaa. Autolla en ole vielä itse ajanut, mutta kiitos pyöräilyn, oon oppinut hahmottamaan tätä vasemman puoleista liikennettä jo edes pikkusen.
      Itse en ole kohdannut mitään epämiellyttäviä tai vaarallisia tilanteita vaikka oonkin yksin seikkallut melko paljon. Pimeällä liikkumista vältän yksin ja varsinkin kävellen. Uskon että jos pitää silmät auki ja käyttää aivojaan niin pääsee pitkälle, eli ainakin turvallisuuden tunne on säilynyt ihan hyvin. Jonkin verran automurtoja, pyörävarkauksia yms täällä toki sattuu, mutta toistaiseksi mulla ainakin pyörä pysynyt tallessa.
Sää
Verrattuna niihin päiviin kun tänne saavuin ja tähän päivään niin lämpötiloissa on kyllä eroa. Ei mitään huomattavaa mutta eroa kuitenkin. Nyt viime aikoina lämpötilat on nousseet päivisin vähintään +30 asteen tienoille ja aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta. Oon kohdannut ehkä kaksi pilvistä päivää tässä kuukauden aikana. Yöt rupeaa olemana lämpimämpiä myös sitä mukaan kun päivätkin lämpenee. Aamulla töihin mennessä välillä oli kylmempiä aamuja, vaan noin 12-14 astetta, jolloin vedin takin niskaan, mutta nyt on ollut n.17-20 astetta aamuyöstä, mikä on ihan mukava työskentelylämpötila
JOULU!
Joulufiilistä täällä en ole missään vaiheessa saanut viritettyä itselleni. Joulun kaupallisuus on korostunut mulle täällä ihan hirveästi koska kaikki joulukrääsä on ainoa asia mikä on muistuttnut täällä helteessä palmujen keskellä tuon juhlan olemassa olosta.
     Australialaisille jouluaatto ei ole yhtään mitään vaan joulun juhliminen tapahtuu joulupäivänä. Toisin kuin Suomessa, täällä en näe joulua semmoisena "hartaana perhejuhlana" vaan ennemminkin on muodostunut käsitys grillijuhlista ja illanvietoista.
      Jouluaattona käytiin eräällä rannalla sijaitsevassa baarissa(?) viettämässä iltaa ja vaikutti siltä että monella on tapana juurikin jouluaattona käydä jossain vastaavassa paikassa.
      Aluksi luulin että mulla ei olisi joulupäiväksi mitään ihmeellistä ohjelmaa, mutta oli ihanaa saada kutsu mun työkaverilta Jolenelta niiden perheen luo lounaalle. Mikäs sen parempi tapa tutustua Australialaiseen jouluun kuin päästä keskelle australialasen perheen jouluviettoa. Saavuttiin paikanpäälle puoleltapäivin ja paikalla oli melko suuri porukka, varmaan n.20 henkilöä. Varmasti täällä kuten Suomessakin jouluviettoon on yhtä monia tapoja kuin juhlijoitakin, joten tässä tämän perheen/suvun joulusta;
      Kun kaikki oli saapuneet paikalle niin oli lahjojen jako kuusen alta, jopa mä sain paketin kun Jolene oli hommannut mulle erilaisia suklaita, selvästi oppinut tuntemaan mut tässä parin viikon aikana...:D Kun lahjat oli avattu ja ihmetelty niin päästiin syömään, kattaus oli ulkona. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, osa sisälsi, pastaa, osa nuudeleita, osa kinkkua jne. Esillä oli myös jotain lihaa, en tiedä mitä se oli koska se näytti joltain linnulta mutta maistui kinkulta. :D Oli myös jotain perunavuokajuttua ja parasta kaikista oli semmonen iso leipä, joka oli koverrettu ontoksi ja täytetty jollain "kastikkella"/keitolla, en muista miksikä ne sitä kutsui mutta hyvää oli!
       Kaikki söi omia aikojaan ja kun me Jolenen kanssa oltiin syöty niin mentiin vilvottelemaan takapihalle olevaan isohkoon uima-altaaseen. Suomessa saunotaan kun ulkona -15 pakkasta ja mä polskin uima-altaassa +34 asteen helteessä. Jälkiruoaksi oli joitain juustokakkuja sun muita.
       Oli tosi kiva päästä näkemään Australialainen joulu australialaisessa perheessä ja tykkäsin siellä vietetystä ajasta. Suomalaiseen jouluun verrattuna eroja oli paljon, mutta isoina yhdistävinä tekijöinä perheen/läheisten kesken vietetty aika ja joululahjat!

Tosiaan kuukausi elämää Australiassa takana eikä koti-ikävää ole ollut, mutta täytyy myöntää että nyt joulun aikaan iski ensimmäisen kerran pieni haikeus Suomea kohtaan. Olisi tehnyt mieli raakaa piparkakkutaikinaa, porkkanalaatikkoa ja riisipuuroa. Olisi tehnyt mieli tuntea joulukuusen tuoksu ja kirpeä pakkasilma ulkona. Olisi tehnyt mieli nähdä hautausmaan kynttilät ja päästä eroon siitä pienestä huonosta omastatunnosta kun tuntui että olisi pitänyt olla siellä missä aina ennenkin, siellä missä muutkin. Joka tapauksessa täällä oleminen on sen verran ainutlaatuinen kokemus ja oon kiitollinen mahdollisuudesta olla täällä, joten en ole halunnut antaa liikaa valtaa tutun ja turvallisen perään haikaluun.

Turbolle joulupusut poskelle!

 Vielä "loppukevennyksenä" pakko mainita, että onnistuin eilen pudottamaan kännykkäni vesiämpäriin! Yllätyksekseni se on elossa edelleen, mutta ei toimi täysin niinkuin pitäisi, joten varmaan lähipäivinä täytyy mennä puhelinostoksille...