KAMELI!!

Ensimmäiseksi parit kuvat ratsastuksesta, josta viimeksi kerroin:

      Itsenäisyyspäivä ja mun 19-vuotissyntymäpäivä, olo ei ollut kovin isänmaallinen eikä ikääntyminenkään tuntunut miltään. Mulla olisi ollut aamulla hyvä tilaisuus nukkua pidempään, mutta se sai jäädä vaan haaveeksi sillä kuuden jälkeen heräsin puhelimen soimiseen. Unisena en edes muistanut syntymäpäivieni olemassa oloa, mutta kyllä ne muistui mieleen kun puhelimesta kuuluu ensimmäisinä sanoina"Hyvää syntymäpäivää!!!". Puhelulla oli toki muukin tarkotus, kävin nimittäin tapaamassa yhtä valmentajaa, joka tarvitsi työntekijää. Suomessa työnhausta ja työpaikan saannista tehdään niin kauhean monimutkaista, täällä riitti kun törmäsin kadulla aamulla ennen seitsemää työnantajaan, esiteltiin itsemme ja parin lausetta vaihdettua "työhaastattelu" päättyi sanoihin "Okei eli nähdään maanantaina aamulla neljältä!" ja siinäpä se, työpaikka hommattu.
      Päivä sai siis hyvän aloituksen ja jatkui seuraavaksi radan varteen, jossa katsoin hetken hevosten treenejä. Välillä kävin kotona ja siitä sitten vähän matkan päähän ratsutallille seuraamaan sivusta Jessikan, Hannan ja Ossi-hevosen ostajaehdokkaan ratsastusta. Opin taas kantapään kautta että ei riitä että on lätrännyt 50-suojakertoimisella aurinko rasvalla koko kropan lukuunottamatta jalkaa nilkasta alaspäin. Tunnin auringossa oleminen riitti "polttamaan" mulle kengän kuvan jalkoihin, ei iho onneksi pahasti palanut, mutta punotti kyllä aikalailla. Muistanpahan jatkossa olla vielä tarkempi, täällä kun ei paljon kannata aliarvioida auringon tehoa.
      Iltapäivällä menin mulle ennestään täysin vieraalle tallille tekemään iltatallin Mikon kanssa, sillä muut tallin työntekijät olivat kisoissa. Illalla sitten käytettiin mun synttäreitä tekosyynä vähän juhlistaa suomalaisvoittoisella porukalla. Yhtenä päivänä naurettiinkin tallilla ollessa: "Tässä me ollaan Australiassa, 6 suomalaista rivissä ja ihmetellään missä seitsemäs on" :D

     Eilen, sunnuntaina, muutaman tunnin yöunien jälkeen herätyskellon ääni kuudelta aamulla ei saanut mua hyppimään riemusta, kuitenkin myöhemmin samana aamuna olinkin jo sitä mieltä että todellakin kannatti herätä ja aamun tapahtumat olivat aikaisin heräämisen arvoisia. Tehtiin jotain, mitä ei Suomessa voisi tehdä (ainakaan toteuttaa samallalailla). Jotain, mikä varmasti pysyy muistoissa aina ja jotain, mihin oon koska tahansa valmis uudestaan.
     Pakattiin siis hevoset traileriin ja ajettiin n.40min verran. Vastaan tuli iso teollisuusalue. Ruma, harmaa, maiseman pilaava teollisuusalue. Sen takana kuitenkin aukesi pitkä rantaviiva, vaaleaa hiekkaa sekä lähes tyyni ja kirkkaan sininen Intian valtameri. Mentiin siis rannalle hevosten kanssa, paikalla oli parhaimmillaan noin parikymmentä muutakin hevosta. Hannan hevosen-talloma-varvas on aiheuttanut paljon muutoksia hommiin tässä reilun viikon aikana mm. mun edellisen tallin työt oli tästä seurausta kun Hanna ei itse voinut menä töihin. Eilen varvas aiheutti sen, että koska sitä ei saa kastella niin mä olin se joka pääsi hevosen selkään.
       Sain alleni Ossi-hevosen, komean ja nuoren herrasmiehen, joka lopetti laukkauransa vasta pari viikkoa sitten. En edes yritä laittaa sanoiksi millaista oli, mitä tehtiin tai miten meni, sillä en varmasti osaisi antaa tarpeeksi arvoa tälle kokemukselle. Tulkaa ja menkää itse hevosilla kymmenen muun kanssa Intian valtamereen aamulla meren ollessa lähes tyyni sekä aamuauringon paistaessa lämpimästi ja koittakaa sitten saada kirjoitetuksi kokemuksestanne jotain. Ei, antaa mielummin alla olevien kuvien puhua puolestaan.
     
Ps. Kun lähdettiin ajamaan rannalta takaisin tallille niin risteyksessä ohi meni auto, jonka perässä oli avonainen traileri (muistutti lähinnä jotain pientä kuorma-auton peräkärryä). En kiinnittänyt siihen mitään huomiota aluksi, kunnes Jessika huutaa vieressä: "KAMELI!". Tosiaan, trailerin kyydissä oli kameleita ainakin kaksin kappalein. Siinä toinen asia eiliselle, mitä ei Suomessa tulisi nähtyä tai koettua.

Tänään, maanantaina, alkoi työt uudella tallilla. Pääsin myös radalle hoitamaan hevosia tallitöiden lisäksi. Kyseisellä tallilla on vaan 7 hevosta, pian määrä nousee yhdeksään. Työt oli melko nopeasti tehtynä ja ensimmäisestä aamu- ja iltatallista jäi hyvä maku ja positiivisin mielin lähden jatkamaan tuolla työskentelyä.
      Aamulla töiden jälkeen lähdettiin taas ratsutallille ja kun sieltä tultiin takaisin niin taas löysin itseni tekemästä jotain mitä en olisi osannut odottaa. Nousin 3-vuotiaan hevosen selkään, Jessika 2-vuotiaan ja käytiin niiden kanssa lenkillä ravaten ja laukaten.
      Nyt voisin harkita pikkuhiljaa nukkumaan menoa, viime yön unet jäi aika vähäisksi koska halusin katsoa Seinäjoen ravit totoTV:stä, Leevi oli siellä seitsemäs. :/